Ite tehty elämä

Äiteen pyynnöstä kuulumisia

2012-02-01T05:52:00.001+02:00

Moi! Äitiäni kuulumiseni kuulemma kiinnostavat -hei äiti!- joten pistetään nyt sitten tulemaan. Tästä päivästä riittääkin avautum... eikun siis pakinoitavaa...

Aamu alkoi ihan kivasti, heräilin puolikirkkaaseen päivään ja heitin pyykkejä koneeseen aamukahvin valmistumista odotellessani. Aikomuksenani oli hoitaa viimeisetkin rästikotityöt pois alta, ja lähteä sitten kesyttämään päähäni pesiytynyt harakanpesä. Pesukoneellamme oli kuitenkin toisenlaiset aikeet...

Sanottakoon heti tässä vaiheessa, että minä sitten VIHAAN koneita, jotka yrittävät ajatella itse! Sillä toimivan keinoälyn puuttuessa laitteisiin on ohjelmoitu milloin mikäkin satunnaishilavitkutin, aina aivoverenvuodonkin pysäyttävän ärsyttävästä ennakoivasta tekstinsyötöstä tahi tekstinkäsittelyn kielioppia osaamattomasta oikolukuohjelmasta perinteisempien koneiden yliherkkiin antureihin, jotka estävät kulloinkin kyseessä olevan koneen normaalin toiminnan milloin milläkin tekosyyllä.

No. Aamupyykissä pyörähteli tänään iloisesti tyyny, jonka sisältämä vanu imaisi vettä sisuksiinsa senverran, että ohjelman linkousvaiheeseen päästessä tyyny lätsähteli rummussa hieman normaalia puuvillateepaitaa raskaammin. Tästäkös rummun heilumista mittaava anturi pillastui: EI VOI LINKOO! (Vertailuna mainittakoon, että Suomessa Candy -merkkinen koneeni linkosi vaikka myllynkiven) Ensimmäisenä tietysti kokeilin siirtää tyynyä rummussa, ja jatkaa pumppaus- ja linkousohjelmalla eteenpäin. Kun tämä ei useista yrityksistä huolimatta tuottanut tulosta, pyöritin koko pesuohjelman uudelleen siinä toivossa, että tyyny asettuisi rummussa johonkin anturia miellyttävämpään asentoon ja saisin tyynyn lopultakin kuivausrumpuun. Kattia kanssa... puolen tunnin pikaohjelman päätteeksi sama laulu ja tanssi. Kaksi tuntia myöhemmin päädyin vääntämään tyynyä kuivaksi käsin kylpyammeessa, ja tunkemaan rumpuun tyynyn vastapainoksi pari puhdasta pyyhettäkin. Tämä tepsi, ja sain vihdoin tyynyn kuivausrumpuun, ja lähdin toimittamaan muita asioitani.

Lähistöllä on kampaamo, johon voi vain kävellä sisään ilman ajanvarausta, ja jonka kohtuullisiin hintoihin sekä leikkauksiin olen ollut tyytyväinen. Yleensä alkuiltapäivästä siellä on parhaiten tilaa, niin nytkin, ja tuttu kampaajatäti toivotti minut tervetulleeksi. Pyysin poistamaan puolisen tuumaa latvoista, otsahiuksista hieman enemmän, mutta säilyttämään edellisellä käynnilläni leikkaamansa polkkatukkamallin muutoin ennallaan. Ette muuten usko miten helvetin vaikeaa oli löytää joku, joka leikkaisi tavallisen polkkatukan! Jostain käsittämättömästä syystä jokainen täkäläinen kampaaja on aina leikannut minulle muodottoman puolipolkkatukan, jossa takana on ihmeellinen pituus, joka kasvaa hetkessä ulos takatukaksi. Ja korvien kohdalle halutaan ihan väkisin leikata aukko josta korvat näkyvät, jolloin hiusten kasvaessa edessä on kaksi typerää huitulaa, joiden perässä ylikasvanut typerä aukko... olen joskus yrittänyt jopa piirtää (!) kampaajille, että haluan vain ihan tavallisen polkan, ei liikoja kerrostuksia ei mitään ylimääräistä, mutta tuloksetta. Eli hiusten kasvattaminen täällä ei siis tule kyseeseen, koska mallit on aina leikattu päin vittua, ja niitä on pakko leikata aina uudelleen jos haluaa näyttää ihmiseltä. No, tämä kyseinen nainen leikkasi ennen joulua minulle viimeinkin sen himoitsemani polkan, ja olin onneni kukkuloilla siitäkin huolimatta, että jouduin hetikohta lyhentämään liian pitkäksi jätetyn otsatukan. Täällä näet on ehkä maahanmuuttoakin vaikeampaa saada kampaaja leikkaamaan otsatukasta tarpeeksi lyhyt...

Leikkausoperaation loppuvaiheessa sisään tuli asiakas, jolla oli ilmeisesti varattu aika, mutta joka oli hieman liian aikaisessa. Tässä vaiheessa kiinnitin huomiota peiliin... enkä ollut uskoa silmiäni: polkkamalli oli jälleen muuttunut edellämainitun kaltaiseksi muka-poikatukaksi takatukkalisuineen... ei jumalauta! Mikä näitä ihmisiä vaivaa? No, eipä siinä muuta kuin reklamaatiota samantien kehiin: voitko ystävällisesti leikata tuon takatukkalisun myös pois, en halua sitä, kiitos. Please. Kampaaja suostui ilman muuta korjaamaan virheensä (joskin joutui leikkaamaan hiustosta HUOMATTAVASTI puolta tuumaa lyhyemmän), mutta ilmeisesti alkoi ottaa paineita odottavasta asiakkaasta ja alkoi selkeästi hosua hommansa kanssa. Siinä vaiheessa alkoi minuakin kuumottaa, ja syystä, nimittäin kampaaja todellakin hästäsi loppuvaiheen ihan vasemmalla kädellä, mm. niskan singlaus jäi lähes kokonaan tekemättä, kampaaja oli hermostunut kuin rotta huusissa eikä meinannut antaa peiliä jotta olisin voinut katsoa lopputuloksen... ei ihme, sillä lopputulos muistuttaa turhan läheisesti tehotuotantolaitoksesta karanneen kanalinnun persettä. Kiitti vitusti, kinuski!
No, vahinko oli tapahtunut enkä totisesti uskaltanut antaa muijan enää koskea kuontalooni, joten karkasin tuolista vähän helvetin äkkiä. Ajattelin kuitenkin poimia mukaani uuden shampoon lohdutukseksi, mutta huomasin, että ennen niin edulliset hinnat olivat vuoden vaihtuessa lähes kaksinkertaistuneet. Tässä vaiheessa tiesin jo, mitä tuleman pitää: aivan oikein, kassalla tästä "palvelusta" minua veloitettiin kolmanneksen enemmän kuin edellisvuoden käynnillä!

Reilukerho vauhdissa. Senverran Suomalainen olen, etten nostanut asiasta kummoisempaa äläkkää, mutta voitte olla ihan helvetin varmoja, että en astu jalallanikaan tuohon liikkeeseen enää ikinä. Mielenkiinnolla jään odottamaan, kuinka kauan pulju pysyy mestoilla tuolla meiningillä, naapurustossa kun kuitenkin on se toinenkin (huomattavasti edullisempi) kampaamo!

Että tämmöinen tiistai tälläkertaa.

Viikon paras tarjous!

2012-01-25T04:50:00.003+02:00

Mulle yksi, kiitos! :)

Kuva on peräisin täältä.

Motivaation puute

2012-01-19T06:28:00.005+02:00

Nyt täytynee myöntää, että motivaatio tämän blogin ylläpitämiseen on täysin hukassa. Osittain motivaatio on kateissa kuvien puutteen vuoksi. En ole kirjoittajana mikään filosofinen pohdiskelija, joten kuvamateriaali on mielestäni aika olennainen blogini osa, mutta koska vanhan Macin kuoltua menetin Photoshopin on kuvankäsittelynkin puolella ollut hipihiljaista. Juu on minulla GIMP, joka tuntuu Photarin jälkeen perkeleen kömpelöltä käyttää, ja jossain lie Picasakin, mutta sekään ei täytä kuvankäsittelyn tarpeitani. En ole vielä päättänyt milloin ja mistä uuden Photoshopin hommaan, asia ei ole ollut ihan niitä ajankohtaisimpia.

Toinen syy motivaatiokatoon on vuorovaikutuksen puute. Minulle internet on aina ollut ensisijaisesti ja pääasiassa yhteydenpidon väline, mutta koska täällä kommentoijat ja vuorovaikutus olevat olemattomat, jää tuo tarkoituskin puuttumaan, ja lopputulos on pelkkä päättymätön monologi. Tylsäähän semmoinen pidemmän päälle on.

Näillä puheilla, älkää hämmentykö jos blogi ei jossain vaiheessa enää aukea. Se on vain merkki siitä, että elämä tuli väliin ja käyn mielenkiintoisempia dialogeja irl.
Toisaalta voihan se olla, että saan kevään myötä inspiraationi takaisin. Mene ja tiedä.

Sillävälin voikaahan hyvin!

2011-2012

2011-12-20T22:08:00.003+02:00

Mennyt vuosi on ollut tapahtumia täynnä. Olen muuttanut pois Suomesta, saanut pysyväisemmän oleskeluluvan uuteen kotimaahani, tehnyt ja tavannut tuttavia täällä ja Suomessa, syventänyt joitain ystävyyssuhteita ja karsinut toisia, kriiseillyt, matkustanut ja asunut uusissa paikoissa, rakentanut viinitarhan, pohtinut ja ollut eksyksissä elämässäni... ja oppinut soittamaan saksofonia. Kuinka paljon voikaan yhteen vuoteen mahtua?

Olin pohtimassa -ensimmäistä kertaa kai tekemässä jonkinlaista toimintasuunnitelmaa- mitä haluan ensi vuodelta, kun törmäsin Stellan kirjoitukseen. Niinpä... miksi oikeastaan turhia kuluttaa energiaa tulevien pohtimisille, antaa intention vastakin ohjata, ja ajan näyttää mitä tuleman pitää. Toki minulla on muutama suuntaviiva olemassa; tuskin ketään yllättää tieto siitä, että pääasialliset kehityssuunnitelmani ensi vuodelle liittyvät soittamiseen. Haluan oppia nopeammaksi ja täsmällisemmäksi, haluan oppia soittamaan Parkeria, haluan lisätä jazzstandardien repertuaariani sekä ehkä vielä löytää jonkin omannäköisen projektin siihen kylkeen. Omalla projektilla ei ole kiire, sillä tämänhetkinen painopiste on oppimisessa - se oma projekti tulee kyllä kun sen aika on.

Kun kaikki muu jäi taakse, soittaminen jäi ja kasvoi minussa vihdoin sille tasolle millä olisin aina halunnut sen olevan. Olkoon 2012 siis minun osaltani omistettu soiton kehittymiselle niin, että voin seuraavia pyöreitä täyttäessäni soittaa Väinämöisenkin suohon :)

The Unseen Sea

2011-12-13T21:03:00.004+02:00

Moni tuttu on kysynyt minulta, miltä ne länsirannikolla ja San Franciscossa vaikuttavat sumut oikein näyttävät. Niitä on aivan yhtä mahdoton kuvailla kuin mitä niihin on kyllästyä, mutta ehkä tämä video voisi kertoa vähän...?

1.

2011-11-03T01:25:00.007+02:00

Viime aikoina olen... / Lately I've been...

2011-10-23T03:13:00.005+03:00

poiminut viiniä / picking wine

leikkinyt traktorinkuljettajaa / been a tractor driver

hengaillut kaupungilla ystävien kanssa / hung out in the city with friends

luuhannut nurkissa / loitering in the dead corners
ehtinyt roikkua vain vähän verkossa / lacking time to hang out in the netvälillä tuntenut oloni kuin haudasta nousseeksi / feeling like a zombie every now and then
Mutta loppujen lopuksi elämä on ollut aika pirun nastaa viime aikoina. Ja sama meno jatkuu :) / But in the end life has been pretty darn good lately. And the same show goes on :)

Parhainta pyhäinmiestenpäivää!
Happy Halloween!

Syys sai

2011-10-13T04:49:00.002+03:00

Olen keskittynyt musiikkiin niin täysillä, että valokuvaaminen ja kirjoittaminen ovat jääneet ihan lapsipuolen asemaan, tästä syystä pitelee hiljaista myös täällä. Tänään päätin pitkästä aikaa tulla ilmoittamaan itsestäni, ja aloin siinä leikkimään blogin ulkoasulla... vaihtelemaan uusia taustamalleja. Kunnes totesin, etten osannutkaan enää palauttaa vanhaa ulkonäköä, ja piti poimia valmiista malleista joku tähän hätään sopiva korvike. Voi minua, ei uskoisi, että olen joskus nostanut kuukausipalkkaa veppihommista!

Sateinen ikkuna kuvaa aika hyvin tämänpäiväisiä tunnelmia, jääköön siis toistaiseksi. Syksy kolkuttelee ovella, ja pää on kuin Haminan kaupunki tulevaa flunssaa enteillen. Ei jaksaisi mitään, joten ei tässä kai auta muu kuin painua vällyjen väliin ja antaa levon tehdä tehtävänsä. Hyvää jatkoa sinne jonnekin!

Mallorca - Porto Christo

2011-09-06T20:00:00.004+03:00

Porto Christo on kylä lähellä edellisessä postauksessa esiteltyjä lohikäärmeen luolia, tässä muutama kuva sieltäkin. Kiva pieni paikka, varsinkin rantabulevardi ja sen kahvilat. Jos eksytte lohikäärmeen luolaan, käykää vilkaisemassa!

Me mieheni kanssa pakenemme joksikin aikaa vuorille, joten kuvakavalkaadi jatkuu joskus kuun puolivälin jälkeen. Palataan!

Mallorca - Cuevas Del Drach

2011-09-04T00:43:00.004+03:00

Yksi mieleenpainuvimmista elämyksistä Mallorcalla olivat tippukiviluolat. Itärannikolta luolia löytyy useampikin, kävimme itse lohikäärmeen luolissa (Cuevas Del Drach), joka lie näistä suurin, mutta myös tunnetuin ja eniten turistirysä, sekä myöhemmin Artan luolissa, joka oli pienempi, mutta ehkä siksikin moninverroin miellyttävämpi kokemus!

Jälkimmäisessä oli vähemmän turisteja, kuvauslupa, mukava ja hauska ja ennenkaikkea joustava opas, ei mikään karjanajaja, kuten Dracissa.

Mutta olivathan lohikäärmeen luolat hienot, ei siitä mihinkään pääse. Artassa tajunnan puolestaan päräytti paitsi tippukivien tuhansien vuosien ikä, niin myös se, että niitä pääsi soittamaan!!

Dracin luoliin mennessä kierrokseen kuuluu kamarimusiikkikonsertti veneistä! Eli tarkemmin, kierroksen osallistujat istuvat amfikatsomon muotoisessa katsomossa, ja soittajat lipuvat yleisön eteen "lavalle" maanalaista järveä pitkin kauniisti valaistuissa veneissä, joista konsertti sitten kuullaan. (Tässä kuvassa ollaan jo matkalla konsertista pois, jotkut pääsivät veneillä, mutta itse lorvin porukan hännillä ja kuvasin salaa...)

Konserttikokemus olisi ollut huikea ilman vieressämme mekastanutta ranskalaissakkia, joka möykkäsi ja kaakatti kuin pahainen lokkirysä. Joidenkin ihmisten itsekkyydellä ja itsetärkeydellä ei ole sitten mitään rajaa. Valitettavasti nämä imbesillit olivat todistetusti myös lisääntyneet, joten idiotismi ei ainakaan Ranskasta pääse loppumaan ihan lähiaikoina.

Nämä kuvat ovat kaikki Dracin luolista, Artaan mennessä minulla ei jostain syystä ollut kameraa mukana.

Jos olet Mallorcalla ja helle alkaa tympiä, niin suosittelen lämpimästi luolavisiittiä!

Art Without a Brain

2011-09-03T02:28:00.001+03:00

Mallorca - Cala D'or

2011-09-01T01:37:00.009+03:00

Noniin, jos saisi purettua tätä postausten sumaa tuolta alkukesän päästä! Tosielämä meinaa välillä ihan tosissaan tulla tähän minun ja kirjoittamisen väliin, mutta nyt, kun olen Herran kanssa anoppilassa talonvahtina, on ehkä aikaa heittää parilla jutulla Baleaareilta.

Vietimme siis kesäkuussa neljä viikkoa Mallorcalla, jossa vuokrasimme auton, sekä saaren itärannikolta, pienestä Cala D'orin kylästä, pienen asunnon. Meillä oli ylimmän kerroksen huone ja keittiö parvekkeella, jaettu uima-allas sekä privaatti kulku pienelle rannalle.

Tosi viihtyisä pieni paikka! Ja värikäs, kukkaloistossa riitti ihan koko värien kirjo. Ylimmässä kuvassa kärsimyskukka, joka peitti taloamme ympäröivää muuria tien puolelta... miten hitossa joku on nimennyt noin kauniin kukan kärsimyskukaksi...?

Meitä vastapäätä, rannan toisella puolella, sijaitsi Robinsonin hotelli-klubikompleksi, ja sen meininkiä omalta parvekkeelta seuratessa kului mukavasti se toinenkin illallinen ja viinipullo. Ei tarvinnut televisiota avata.

Cala D,orin keskusta on pääasiassa rantavaatteita ja muuta (turisti)kamaa myyviä liikkeitä sekä ravintoloita. Paljon "litra sangriaa 9 eurolla" ja drinkkimainoksia, Elviksen klooneja... no, semmoista perus turistimeininkiä. Meidän asunnolta oli oikopolkua keskustaan vain vähän toista kilometriä, mutta olimme silti tarpeeksi syrjässä, ettei yöelämä päässyt meidän elämäämme vaikuttamaan, ellemme itse niin valinneet.

Ja tottahan kylästä ja sen ympäristöstä löytyi rantoja. Ja uskomattoman sininen (ja valitettavasti myös uskomattoman roskainen) Välimeri!

Säät suosivat meitä kunnolla, vain parina päivänä taisi sataa. Saapumispäivänä tuli vettä kuin aisaa, kadut tulvivat ja noin (tosi rohkaisevaa oli ajaa tuntemattomalla autolla tuntemattomia teitä, kun päätiellä oli kilometri poikineen puolimetristä tulvaa, autoja ojassa ja paikoitellen vesi ryöppysi katukaivosta suoraan ylöspäin, kun ei enää mahtunut maan alla kulkemaan!) ja jossain välissä oli pari ukkosmyräkkää, mutta muuten silkkaa aurinkoa. Tämä yhdessä rantojen runsauden kanssa leipoi allekirjoittaneestakin rantasaukon muutamaksi päiväksi.

Mallorcalla on myös paljon kissoja, niitä tulee vastaan joka toisella nurkalla; saarelaiset rakastavat kissojaan, ja ruokkivat heitä kadulle öisin. Nämä kujakissat ovat siis varsin komeita ja hyvinvoivia otuksia! Kissaperheen olenkin jo maininnut, mutta toki alueellamme oli jöötä pitämässä muitakin kissaeläimiä. Tässä meidän risteyksen yövahdit :)

Tästä se lähtee... ehkä jo ensi vuonna jatkoa! Palataan...

*****
Here's few pictures from Cala D'or, the little village in East Mallorca we rented a room and a kitchen apartment for las June. I really liked the place, we had a good view, nice pool and a private entrance to the little beach as well! And since we had a car we were able to make all sorts of adventures... if the real life doesn't come too badly between me and my blog you might even be able to read about them sooner than later ;)

See you!

Grace

2011-08-19T22:26:00.004+03:00

Muutama sulouskuva kesäkuulta, jonka vietimme Mallorcalla. Vuokrasimme pienen kämpän meren rannalta ja otimme kerrassaan iisisti, välillä teimme retkiä saaren muihin osiin kuten tippukiviluoliin ja vuorille... niistä ehkä kuvia myöhemmin, mutta tämmöinen pieni perhe adoptoi meidät kuukauden huoltajikseen. Neljä tytärtä ja äiti.

Sanomattakin lie selvää niille, jotka allekirjoittaneen tuntevat, että ilman kyyneliä ja särkevää sydäntä ei saarelta ollut lähteminen. Onneksi sentään Mallorcalla ihmiset pitävät kissoistaan, ja ruokkivat kissoja kaduille öisin. Toivottavasti tälläkin kissaperheellä on yhä kaikki hyvin!

*****
Few pictures of the cat family, who adopted us for their upkeepers while we were at Mallorca. Those who know me also know, that there was no leaving Mallorca without tears and heartbreak... wish all is well with this little family!

Oops!

2011-08-13T22:08:00.002+03:00

Hieman pääsi kesä yllättämään, ja kirjoittelut unohtumaan. Ja näillä näkymin radiohiljaisuus jatkuu vielä hetken, kun pitää juhlia häitä (ei omia sentään enää, eiköhän kaksi juhlaa kahdella mantereella riitä vaativammallekin morsiolle) ja fiilistellä kotonaolemista. Olemme näinä muutamina päivinä bonganneet vaikka mitä eläimiä, ikäänkuin koko eläinkunta olisi toivottamassa tervetulleeksi kotiin, maakotkaa myöten! Kuvia luvassa myöhemmin, pitäisi nuo Mallorcan kuvatkin sortata ja heittää tänne matkastooria...

Mutta nyt suihkuun ja kaunistautumaan päivän juhlia varten! Palataan.

*****
Writer's block seems to continue, too much real life! We've returned home to California and spotted all sorts of animals, as if the whole fauna would be welcoming us home! Maybe one of these days it'll rain and I finally get some pictures here, too. In the meanwhile take care!

Kesäterveisiä!

2011-07-03T17:29:00.005+03:00

Takana on 4 viikkoa meren rannalla paikassa, jossa oli paljon kissoja eikä nettiä tai teeveetä. Ensinmainittua käytin nettikahvilassa ehkä neljä kertaa postin lukemisen ja laskujen maksamisen vuoksi, jälkimmäistä emme saaneet toimimaan ensi napinpainalluksella emmekä senjälkeen enää viitsineet vaivautua yrittämäänkään. Yhteys- ja erityisesti uutispimento teki sanomattoman hyvää, nukuimme, söimme ja joimme hävyttömän hyvin, seikkailimme pitkin poikin saarta, nautimme lämmöstä ja vedestä sekä meressä että altaassa, Herra sai tehtyä myös työn alla olevaa hommaansa ja minä harjoiteltua soittamista. Muy bien!

Meidän lisäksemme kissanpäiviä samalla tontilla vietti myös kuvan katras äiteineen. Vietin tuntikaudet seuraamalla pentujen leikkiä ja kuvaamalla niitä. Olenko koskaan tullut maininneeksi, että olen eläinrakas, mutta ennenkaikkea parantumaton kissafriikki? Poistuminen tontilta ilman kissaa kainalossa aiheutti silkkaa ahdistusta ja vitutusta, sekä halua vaipua alkoholismiin. Ajatus Cala Dorin suuntaan, toivottavasti kissaperheellä on kaikki hyvin! <3

Lisää kuvamateriaalia muistakin seikkailuistamme Baleaarien saarella luvassa, jahka kissa-angsti senverran hellittää että jaksan vaivautua. Sillävälin tämä vain tiedoksi, että hengissä ja Suomessa ollaan! Voikaa hyvin :)

Rebel & stalker

2011-06-02T16:10:00.004+03:00

Jei! Häröiltyäni pari viikkoa itsekseni pitkin Stadia saapui aviomieskin vihdoin Suomeen, ja meillä on ollut oikein mukavaa. Hän myös toi muassaan perheeseen uuden jäsenen:

Voi veljet, kyllä kapinallisella on leikittykin! Kävimme Nuuksiossa, ja siellä annoin kauko-objektiivin laulaa vähän joka niemessä ja saarelmassa. Alla oleva kuva on ensimmäisiä kauko-objektiivikokeiluja, miten lähelle saunarakennusta pääsenkään... hassu juttu, että huomasin kuvan sorsat laiturilla vasta, kun avasin kuvan Photoshopiin rajattavaksi.

Tottakai jossain vaiheessa totesin, että tarvitsemme vielä pidemmälle ylettyvän objektiivin sekä erityisesti makro-objektiivin! Siis ei niinpäin, että ensin opettelisi kuvaamaan, vaan nimenomaan niin, että ensin hankitaan kaikki tarvittavat lelut :D

Nuuksiossa pääsin kuvaamaan myös telkkäperhettä stalkkaavaa repolaista:

Nyt vain odottelen lauantaita, jolloin lennämme kuukaudeksi Mallorcalle hämmästelemään. Siellä kapinallinen pääsee oikein tositoimiin...

*****
My dear husband came to Finland and brought us a new camera, Rebel. Boy have we played with it already! We went to Nuuksio, where we bumped up into a fox who was stalking some waterbirds... we still need couple of things, like even longer objective and macro-objective.

On Saturday we are going to fly to Mallorca for a month, I can hardly wait to get to serious shooting spree with the new family member! :)

Laatuaikaa / Quality time

2011-05-26T18:30:00.004+03:00

Tähän mennessä tapahtunutta: olen tullut Suomeen, käynyt soittamassa keikalla ja jameissa, nähnyt kavereita, ryypiskellyt, viettänyt aikaa Kirjasto 10:ssä sen musavalikoimaa läpi käyden, treenannut... ja tänään olen viettänyt tyylipuhdasta laatuaikaa itseni kanssa. Koska keli oli erinomainen ja vähän päälle kävin Stadikalla uimassa, kävelin Töölönlahtea pitkin keskustaan, ikkunashoppailin. Jossain vaiheessa iski vastaansanomaton sushinhimo, johon ei auttanut muu kuin hakea sushiainekset kaupasta... ja nyt köllin sohvalla maha sushia pullollaan. Nam!

Ei paljon enempää päivältään viitsisi toivoa :)

Back in Finland and so far I've been playing in jam sessions and in one gig, hung out with friends, drunk some booze, spent quite an amount of time in Helsinki's Library 10 -they have an Excellent music collection! Today I've spent some quality time with all by myself; I went to swim at the outside pool of Olympic Stadium, walked to city via Töölönlahti, and then I had some serious ache in my sushi-tooth so I had to go buy some ingredients.. and now I lay on the coach filled with sushi. Yum!

Couldn't be much better, have to say :)

Samaan aikaan Suomessa... /At the same time in Finland...

2011-05-16T09:19:00.005+03:00

...Leijonat pistävät naapurimaan joukkuetta 6-1 ja ottavat mm-kultaa! / Finland wins ice hockey world title by beating Sweden 6-1!

Kiitos ja onneksi olkoon joukkueelle. Hieno veto!

Kasvis-jauhelihapasta / Vegetable & hamburger beef pasta

2011-05-08T07:22:00.003+03:00

MeNaiset -lehdestä löytynyt pastaohje. Hyvää.

800g bataattia / 800 grams sweet potato
3rkl öljyä / 3 tbsp oil
1 sipuli / 1 onion
1 sellerinvarsi / 1 celery stem
200g kevyttä jauhelihaa / 200 grams lean beef hamburger
2 valkosipulinkynttä / 2 garlic gloves
1dl punaviiniä / 1 desiliter red wine
1 tl rosmariinia / 1 tsp rosemary, chopped
2rkl tomaattipuretta / 2tbsp tomato paste
3dl vettä / 3 desiliter of water
1 lihaliemikuutio / 1 buillon cube
suolaa & pippuria / salt and pepper
300g täysjyväpastaa / 300 grams whole wheat pasta

Kuori ja paloittele bataatit, lisää pari ruokalusikallista öljyä ja sekoita niin, että öljy levittyy tasaisesti bataatinpalojen joukkoon. Mausta suolalla & pippurilla. Levitä pellille ja kypsennä 200 -asteisessa uunissa noin 1/2 tuntia, kunnes bataatit ovat pehmenneet.

Kuori ja hienonna sipuli, valkosipuli, hienonna selleri ja rosmariini. Kuullota sipulia pannulla öljyssä noin pari minuuttia, lisää valkosipuli ja selleri ja jatka paistamista toiset pari minuuttia. Lisää jauheliha ja ruskista, noin 4-5 minuuttia. Lisää viini ja rosmariini, alenna lämpöä ja keitä sekoitellen kunnes melkein kaikki neste on haihtunut. Lisää tomaattipuree, vesi ja liemikuutio, keitä 5 minuuttia. Mausta pippurilla.

Keitä pasta ohjeen mukaan. Yhdistä jauhelihaseos ja bataattikuutiot pastaan, sekoita. Tarjoile hyvän punaviinin kanssa ;)

*****
Peel & chop sweet potatoes, add 2 tbsp oil and stir so that the oil is evenly mixed on pieces. Add salt & pepper, spread pieces on the baking sheet and cook in oven 400 degrees (F) hot about half an hour until soft.

Peel and chop onion and garlic gloves, mince the celery and rosemary. Stir fry onion on the pan for couple of minutes, then add celery and garlic and continue stirring another couple of minutes. Add hamburger and cook until brown, about 4-5 minutes. Add wine and rosemary, reduce heat and boil stirring until almost all liquid has boiled away. Add water and a buillon cube, cook another 5 minutes.

Cook the pasta, then add the meat mixture and the sweet potato cubes, stir. Serve with a good red wine.

Kuvapäiväkirjaa / Photo diary

2011-05-08T05:21:00.005+03:00

Vaikken olekaan jaksanut tilittää pahemmin viime viikkojen tapahtumista tänne, niin kuvia on silti tullut otettua. Tässä muutama välähdys viimeisen puolentoista viikon tapahtumista.

Kävimme ottamassa kauden aloitussiunauksen appiukon veneelle. Kyse on vähän vastaavasta tapahtumasta kuin Liedon kirkolle ajo Suomen motoristipiireissä, siis oikein mainio tekosyy viettää päivä purjehtien!

Purjehduskoulun pikku purtilot. Kuin poikaset emoankan perässä!

San Franciscon Financial District, eli ydinkeskusta, lahdelta käsin

Eräällä kauppareissulla törmättiin valokuvaaja-taiteilija tuttuun Herran nuoruudesta, ja ikuistin hänen omilla kuvillaan koristamansa pakettiauton:

Ja toki istutimme vähän lisää viiniä:

Siistin myös vähän pikkumökin keittiötä, toisin sanoen maalasin kaapiston rungot valkoiseksi ja öljysin työpinnat. Tuli heti taas vähän siistimpi!

*****
Few photos from the happenings last week. We spent a day sailing on the Bay, met my husband's old artist friend and of course planted some more wine. I also painted a bit the kitchen of the cabin. The weather has been absolutely beautiful!

Jacks

2011-05-08T04:52:00.005+03:00

Eräs komea poika on kasvanut kovasti viime valokuvauskerrasta. Hänen nuorukaisuutensa huikean hännän mitta on kyynärpäästäni puoleenväliin kämmentä!

Kasvupyrähdyksestä huolimatta Jacks kietoo minut yhä vaivatta tassunsa ympärille, eikä maailmassa ehkä ole tuoksua joka voittaisi hänen auringossapaahtuneen, silkinsileän mustan turkkinsa kissantuoksun <3

*****
Little Troublemaker has grown up; he is not a kitten anymore but rather a young and very handsome hoolicat. Look at that amazing tail: it is from my elbow to half of my palm long!

Even though Jacks is a bit older he still wraps me around his paw with no trouble at all, and there is no better scent in the world than the scent of his silky, black fur!

Ei irtoo

2011-04-30T20:35:00.002+03:00

Nyt ei irtoo tekstiä eikä jaksa huudella kuulumisia. Palataan taas joskus jahka kirjoitusinto löytyy.
Pitäkäähän huoli itsestänne sillävälin!

*****
I'm going through writer's block, so it is time for a break. Take care of yourselves in the meanwhile!

Löytöjä matkan varrelta / Few vintage treasures

2011-04-08T07:02:00.007+03:00

Viimeaikoina ei ole pahemmin tullut kirjoiteltua vaateasiaa, saati kuvattua päivän asuja. Jälkimmäiseen on syynä se, että pukeutumisen pääasia on jo useamman viikon ollut mukavuus ja California camouflage™ : jotkut housut, joku paita, valinnaiset neulekerrokset ruumiinlämmön ylläpitämiseksi, rotsi sekä mahdollisimman mukavat kävelykengät... ja fonikeissi, jonka saa selkään kuin repun. Sanoinko jo, että saksofoni on naisen paras asuste?

Casual -jumituksesta huolimatta olen toki kierrellyt secondhand -liikkeet aina silloin tällöin, ja vaikka yritän tosissani ylläpitää itsekuria ostostelun suhteen - en vain simppelisti tarvitse enää juuri mitään - on jokunen löytö alkuvuoden aikana ollut pakko kotiuttaa.

Kauniisti patinoituneen konjakinruskean nahkalaukun, sekä samaa värimaailmaa tunnustavan nahkavyön hankkimisesta syytän Stellaa, joka konjakinruskeista asusteasioista jaksoi viime vuoden loppupuolella kirjoitella. Ostospaikkana EBay. Vicky's Secret -putiikista kotiutin parin kuukauden haaveilun ja kuolaamisen, sekä ajoittaisten silittelyvisiittien jälkeen lähes käyttämättömät Demeulemeesterin prätkäsaappaat hullun halvalla. Yllättäen Crossroadsilta näppeihin osui reilun vuoden ajan etsimäni täydellinen poncho, merinovillan ja silkin sekoitusta ja mukava kuin mikä!

Viimeisimpänä matkaan lähti erään secondhand -liikkeen 70% alennuksesta laadukas, hiekanvärinen (?!?) kasmirneule, korvaamaan edellisen laventelinsinisen kasmirneuleen, jonka käytin kirjaimellisesti puhki. Kasmirneule ja nahkarotsi ovat San Franciscon keleissä aivan lyömätön yhdistelmä!

Lopuksi vielä linkki Hel Looks -sivuille. Aika usein ko. sivuston tyylit hujahtavat meikäläisen tyylimausta noin kolme metriä ohi ja ojaan, mutta tällä nuorella herralla on jotain sellaista hallussa ettei voi kuin hattua nostaa. Haaremihousut ja puvuntakki toimivat yhdessä kuin tauti, voi kunpa näkisin kokonaisuuden ilman tuota päällystakkia! Ja värimaailmasta on kai turha mainitakaan että kolahtaa kuin halko takaraivoon!

*****
Even though my dressing has lately been rather casual and thus boring - hence the radiosilence in clothing department - I have had time to visit my favorite vintage and secondhand stores during these months. And even if I've tried to accomplish some self-disciplin and not to buy anything since I don't really need much anything anymore, there are few bargains I just had to take home with me. The leather bag & belt are from EBay, the black boots from Vicki's Secret Petaluma and the perfect poncho I had been searching for over a year I finally found from Crossroads (surprise, surprise). The sand brown cashmere sweater is from another second hand store's seasonal sales, it was a perfectly timed find to replace the one cashmere sweater I totally wore out! Btw. cashmere sweater and a leather coat are perfect couple in San Francisco weathers.

Photo from Hel Looks

I also have been reading street style and fashion blogs, as usual, and even though styles in Helsinki street style blog often don't meet my taste this young guy has that special something in his style! Harem pants and a suit coat work really well together and needless to say the color scheme totally hits the spot! I only wish is that the long coat wouldn't cover so much of the outfit in a picture.

Asustaminen / Accessorize

2011-04-06T19:17:00.004+03:00

Naisen kehitys pähkinänkuoressa: äidin vaatekaapilta miehen vaatekaapille.

Tässä vältellään virastorundia viimeiseen asti, ja leikitään aviomiehen vaatekaapista löytyneillä kolmetuumaa liian isoilla farkuilla ja kameralla. Ei herkkähermoisille 80-luvun traumatisoimille!

Naisen paras asuste on muuten saksofoni. Mitä isompi sen parempi. On ihan sama mitä vetää päälleen, kun asettaa torven itsensä ja maailman väliin! Bonusta jos osaa soittaa -itse en ihan vielä osaa, mutta kovaa vauhtia opettelen ;)

****
To avoid office run yet another half an hour I played with my Husband's jeans and camera. Saxophone is the best accessory ever. The bigger the better - it's all the same what you wear when you have a horn to put inbetween you and the cruel world. Bonus points for those who know how to play - I am still merely learning ;)

Tofu-kaalisalaatti

2011-04-05T08:45:00.003+03:00

Pistetääs tähän väliin salaatti, jonka reseptin bongasin jostain paikallisesta lehdestä ja jonka tänään vihdoin sain Herran toiveesta väsättyä illalliseksi. Tarvitset:

noin 300-320g kiinteää tofua
puolisen desiä vähäsuolaista soijakastiketta
puolisen desiä sitruunamehua (noin parin sitruunan verran)
2rkl hunajaa
1rkl seesamiöljyä (reseptissä oli paahdettu seesamiöljy, toasted sesame oil, mutta itse käytin tavallista ja oli ihan hyvää)
3rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan
iso puntti lehtikaalia (reseptissä haetaan Tuscanilaista tai Lacinato kaalia, näiden puutteessa käytin pinaattia ja ihan hyvä tuli)
reilu puoli desiä paahdettuja suolattuja maapähkinöitä rouhittuna
2rkl hienonnettua kevätsipulia tai purjoa

Paloittele tofu noin parin sentin kuutioiksi ja aseta talouspaperille kuivumaan. Sekoita marinadi soijakastikkeesta, sitruunanmehusta, sesamiöljystä, kahdesta ruokalusikallisesta oliiviöljyä sekä pippuria ja suolaa maun mukaan. Lisää tofukuutiot marinadikulhoon, katso että kaikki tofukuutiot tulevat marinadiin. Anna maustua vartin verran, jonka aikana voit ruotia kaalin. Leikkaa ruodittu kaali noin tuuman levyisiksi suikaleiksi, huuhtele ja kuivaa huolellisesti (ns. salaattilinko on aivan mahtava apuväline!), ja laita kulhoon. Lisää paistinpannulle viimeinen kolmesta ruokalusikallisesta oliiviöljyä, ja aseta maustuneet tofukuutiot pannulle, paista pari minuuttia kunnes paistunut puoli on kullanruskea. Sekoita varovasti ja jatka paistamista kunnes kuutiot ovat kaikilta sivuiltaan kullanruskeita. Lisää marinadi pannulle ja anna kiehahtaa noin minuutin verran. Lisää kuumat ainekset kulhoon kaalin päälle ja kääntele niin, että kaali on kauttaaltaan marinadissa. Anna seistä muutama minuutti, jotta kuuma marinadi-salaatinkastike pehmentää kaalia hieman. Koristele kevätsipulilla/purjolla ja pähkinöillä, tarjoile kun salaatti on vielä lämmin.

Taistelevat kalkkunat ja kirkkaat kevätpäivät / Turkeys mating and bright spring days

2011-04-05T08:08:00.004+03:00

"Mitä ihmettä tuolla tapahtuu?" huudahdin, kun ajoimme viime viikon tiistai-iltapäivänä kohti anoppilaa. Näky, joka auton ikkunasta aukesi, oli varsin komea:

Kiitos appiukolle auton pysäyttämisestä, jotta saatoin ihastella näkymää ja ottaa nämä kuvat!

Täällä on siis kevät. Kalkkunat tanssahtelevat soitimella, omena- ja kirsikkapuut kukkivat, maa täyttyy kevätkukista. Aurinko paistaa ja on teepaitakelit, saatoin jopa kävellä paljasjaloin! Jotka tuntevat minut irl tietävät, että mitä lämpimämpi keli sitä kerkeämmin veri suonissani virtaa, ja viime päivät ovatkin olleet sangen aikaansaapia. Olen harjoitellut soittamista ahkerasti, käynyt jameissa, ja viettänyt aikaa aviomiestäni viinitarhan pystytyksessä autellen.

Viini- ja hedelmätarhassa onkin tapahtunut: oliivipuut ovat kotiutuneet mainiosti, viitisenkymmentä kuoppaa tukipuineen on ilmestynyt muutamaan sievään riviin, ja mökin nurkkaan on ilmestynyt kummallinen laatikko täynnä ...tikkuja. Pinot Noir -kloonit 777 ja 115 löytänevät tiensä maahan ihan muutaman päivän sisällä. Niin siistiä :)

Jos kaikki menee hyvin, voimme muutaman vuoden kuluttua juoda oman maan viiniä!

*****
"What on earth is happening there?" I asked, mesmerized by the scene that opened on the side of a foresty road while we were on our way to my in-laws. I had never seen turkeys doing their mating dance and thus hadn't had any idea that the scene is so similar with "The Fighting Capercaillies", the famous painting by Von Wright one can find from Ateneum. Thanks for my father-in-law for stopping and letting me follow the scene and take these pictures!

So spring has sprung here. Turkeys dance, sun is shining, apple and cherry trees blossom and the cutest little spring flowers pop out here and there. I've been hanging out wearing just a t-shirt and jeans and was even able to spend a day barefoot - those who know me in real life know that the warmer it is the better for me, hence the last few days' high energy flow. I've been practicing sax, going to the jam sessions and helping my husband with our little vineyard/orchard project. Within just a few days 50 clones of Pinot Noir - 777 and 115 are going to get planted. Isn't that cool - if all goes well within few years we can drink our own wine! :)

Hearst Castle

2011-03-29T10:35:00.006+03:00

Puolivälissä matkaa Los Angelesista San Franciscoon, valtatie ykköstä pitkin, sijaitsee Hearstin linna. Jumalattoman kokoisen asuimiston rakennutti isänsä, miljonäärimainari George Hearstin perinyt ja niinikään omaisuuden työllään tehnyt (ja sittemmin omaisuutensa rakennushankkeisiin sekä juhlimiseen tuhlannut) lehtikeisari William Hearst yhdessä arkkitehti Julia Morganin kanssa vuosina 1919-1947. Linnaan ei pääse ihan tuosta vain käymään, vaan -koska asuimisto on yhä myös suvun käytössä- paikalle päästäkseen tulee ostaa jokin tarjolla olevista viidestä linnan kiertoesittelystä. Kiertue ykköstä suositellaan ensikertalaisille, mutta valitsimme silti kiertue kakkosen sillä olin jo jokseenkin perillä historiaosuudesta ja minua kiinnosti erityisesti nähdä kakkoskiertueeseen sisältyvät kirjastot.

Hearstin linnasta on ihan yhtä turha puhua sanoin kuin Mona Lisasta tai Notre Damesta. Se on vain nähtävä. Ja ennen vierailua kuvakirjoja selanneena joudun toteamaan, että paraskin kuva kertoo vain osan totuudesta... näistä pokkariversioista sitten puhumattakaan. Tässä kuitenkin muutama näpsy:

Vierashuoneet oli lavastettu niin, että syntyi illuusio asutetusta huoneesta. Täällä palvelija on nostanut illallispuvun sängylle valmiiksi. Huoneen merinäköalassa ei ollut valittamista!

Ja ne kirjastot. Ylempi kuva on Hearstin vieraiden käytössä olleesta kirjastosta. Alemmassa kuvassa puolestaan Hearstin privaattikirjasto/työhuone, jonne pääsy oli herran itsensä lisäksi vain heillä, jotka olivat linnassa tekemässä työtä. Kyllähän tuollaisessa miljöössä varmaan luovuus kukkisi itsekullakin?

Pääsimme vilkaisemaan myös keittiöön, sekä henkeäsalpaavan kauniiseen uimahalliin.

Jos arkkitehtuuri, taide ja suuruudenhullut hankkeet kiinnostavat, suosittelen lämpimästi visiittiä Hearstin linnaan.

*****
Few miles north from Cambria is Hearst Castle. We visited there, and took the tour that included the libraries. I had seen pictures of the castle before but in real life it is way more impressive in so many ways! I would recommend a visit there to anyone who is interested in arcitecture, art and megalomaniac projects.

Kaijat! / Parrots!

2011-03-28T21:43:00.004+03:00

Jei! Me olimme jo ehtineet ikävöidä kaijoja, ja ihmetellä missä ne nykyisin lentelevät, kun pari päivää sitten bongasin lauman kikkailemasta olohuoneen ikkunamme läheisyydessä olevilla sähköjohdoilla. Näiden lintujen seuraamiseen ei vaan voi kyllästyä!

*****
Jei! We'd already missed these guys and pondered where they might fly nowadays when couple of days ago they came to hang out right below our living room. I just can't get enough of following these green fellows!

LA5 - Cambria

2011-03-26T22:57:00.015+02:00

Pitkän ja ajoittain surrealistisen ajomatkan päätteeksi saavuimme Cambriaan, pieneen merenrantakylään noin puolivälissä Los Angelesista San Franciscoon. Päätimme yöpyä kylässä, sillä seuraavana päivänä ohjelmassa olisi Hearst Castlen kierotkäynti, ja Cambria on paikasta kivenheiton päässä.

Pari kertaa kylän läpi ajettuamme päädyimme Bluebird -motelliin, joka osoittautui hinta-laatusuhteeltaan erinomaiseksi valinnaksi, ainakin näin sesongin ulkopuolella! Tilava huone king size -sängyllä, tulisijalla ja puutarhaan avautuvalla terassilla alle satasen, ei voi väittää huonoksi kaupaksi. Kylpyammeen reunalla väsynyttä reissaajaa tervehti sympaattinen kumiankka:

Iltakävelyllä törmäsimme purppuranväriseen mökkiin (kuva ei värikorjailun jälkeenkään tee alkuunkaan oikeutta talon todelliselle värille), johon päätin tulevaisuudessa vetäytyä eläkkeelle. Toivottavasti Herra suostuu mukaan!

Söpöissä pikkutaloissa löytyi. Ihmetystä herätti myös puumaja sekä erään vajan seinää koristanut antiikin henkinen savitaulu...

Kylän tunnelma on rauhallinen, lähes unelias, ja sellaisena täydellinen rentoutumiseen. Mutta löytyy Cambriasta jos jonkinlaista nähtävääkin. Taidekaupat ovat täynnänsä laadukasta käsityötä: poikkeuksellisesti turistirihkamaa ei juurikaan näkynyt, mutta henkeäsalpaavaa lasitaidetta, koruja ja muuta taidetta senkin edestä.

Kylässä on myös muutama antiikkikauppa, joita tutkiessa vierähti se toinenkin tunti! Nälkäiseksikään kylässä ei jää, me nautimme illallisen paljon kehutussa ravintola Robin's:ssa, eikä paikkaa totisesti ole kehuttu suotta. Talon curryt, erityisesti lammascurry vei kielen mennessään, ja lampaan kanssa aivan hävyttömän hyvän parin muodosti Turley Juvenile Zinfandel vuosimallia 2008. Oli pakko ottaa viinin nimi talteen, senverran mieleenpainuva makuelämys tuo oli! Myös paikan kalaruoat olivat maukkaita, eikä palvelussa moitteen sijaa.

Aamulla, hetki motellista uloskirjautumisen jälkeen saimme tietää, että matkalla pohjoiseen oli sattunut maanvyöry eikä valtatie ykköstä ollut eteneminen. Meidän olisi siis käännyttävä takaisin ja ajettava Paso Roblen alueen läpi valtatie 101:lle... mutta asioiden näin ollessa voisimme hyvin toteuttaa Hearstin linnan käynnin ja jäädä vielä toiseksi yöksi. Ei muuta kuin pikaravia takaisin motellille, ja saimme kuin saimmekin saman huoneen vielä toiseksi yöksi!

Hearst Castle oli senverran iso kokemus, että kirjoittelen siitä ihan oman postauksensa kuvien kera myöhemmin. Linnalta palattuamme kävimme vielä moikkaamassa elefanttihylkeitä, joilla oli pariutumiskausi lopuillaan. Pääsimme siis näkemään vielä pari jättimäistä uroshyljettäkin - ne muuttavat kesäksi väljemmille vesille ja palaavat tuonne rannalle vain talvella pariutumisen alkaessa. Täysikasvuinen uroshylje on vaikuttava näky, pituutta on toistakymmentä metriä ja paino laskettaneen tonneissa. Tuollainen henkilöauton kokoinen otus siis.

Iltaa kohti käväisimme paikallisessa viiniputiikissa maistelemassa hieman viinejä, ja toki mukaankin tarttui jotain. Ja illallisen nautimme jälleen tutussa ravintolassa...

Tea Cozy

Aamiaisen sen sijaan nautimme paikallisessa englantilaisessa teehuoneessa nimeltään Tea Cozy. Royal tea for two oli 35 taalaa, mutta turhasta siinäkään ei maksettu; kolmekerroksinen vati oli täynnänsä herkkuja! Oli skonsseja, kermavaahtoa ja hilloa, oli kerrosvoileipiä, oli pikkuleipiä... ja pannullinen mitä herkullisinta teetä!

Pikkuleivistä riitti iloa vielä illalliselle ja seuraavalle päivällekin, senverran runsas oli tarjonta. Teen jälkeen olikin ihmisen hyvä polkaista kaasupoljin lattiaan ja huristella kohti kotia. Cambria teki kyllä senverran hyvän vaikutuksen, että tuskin on viimeinen kerta kun meidät tuossa kylässä nähdään. Siis ennen sitä eläkeikää ;)

LA4 - Santa Barbara, Solvang

2011-03-25T07:05:00.010+02:00

LA:n matkatarina jatkukoon!

Venice Beachilla vietetyn syöminki & juominki -illan jälkeen suuntasimme saksalaisvalmisteisen kehonsiirtolaitteemme keulan kohti pohjoista. Tarkoitus oli yöpyä matkan varrella jossain mukavassa pikkukaupungissa, joita valtatie ykkösen eli rantatien varrella löytyy se toinenkin. Allekirjoittaneen alkumatka meni kohmeloa torkkuessa -se illan viimeinen gin tonic oli sittenkin vähän turhan tuju- mutta Santa Barbarassa tankkaamamme kahvin, crepesien sekä pienen kävelyn jälkeen olo oli jo kuin tavan ihmisellä ikään. Kyseinen kylä toi mieleen Välimeren maisemat, eikä ihme:

Vaikka olikin viehättävä, oli Santa Barbara kuitenkin vielä senverran etelässä, että seuraavan päivän kotiutumissuunnitelma mielessämme halusimme ajaa vielä pohjoisemmaksi ennen yöpymistä. Matkan varrelle osui Sideways -elokuvasta tuttu kaupunki, Solvang. Jos Santa Barbara oli pala Välimerta keskellä Kaliforniaa oli Solvang puolestaan pala Tanskaa. Paitsi että Tanskasta tuskin löytää yhtä peritanskalaista kylää kuin tämä, keskellä Kalifornian Central Coast -viinialuetta sijaitseva kylä:

Viininmaistelutarjonta on tässä kylässä ihan omaa luokkaansa; viiniin erikoistuneita putiikkeja on enemmän kuin Kalliossa kaljakuppiloita! Itsekurimme kuitenkin piti, ja pikaisen kuvauskierroksen jälkeen matka jatkui...

LA 3 - Grauman's chinese Theatre

2011-03-21T08:41:00.007+02:00

Bongaa Darth Vader

Kolmantena päivänä enkelten kaupungissa luvassa oli byrokraattista jumppaa; passin uusimista konsulitasolla. Aika tapaamiseen konsulin kanssa oli heti aamusta, joten kampesimme ylös ja ulos hyvissä ajoin, mutta silti myöhästyimme vartin kiitos liikenteen ja melko, hm, mielenkiintoisen toimistoarkkitehtuurin. Oli kohtuullisen typerä olo kun naurettavan isossa toimistorakennuksessa painuu pääaulassa hissiin, pyrkimyksenä 21 kerros, ja sisällä hississä tajuaa että se menee vain 15:teen! Onneksi jossain kerroksessa joku tiesi kertoa, että muutaman nurkan takaa pääsee hissiin joka vie ylös asti, muuten pyörisin siellä varmaan vieläkin. Muutama näpsy matkan varrelta, Sunset Stripiltä ja Hollywood Boulevardilta:

Kun velvollisuudet oli hoidettu meille jäi pari ylimääräistä tuntia ennen iltapäivää, jolloin luvassa oli hyvää viiniä, ruokaa ja seuraa kaupunkiin Suomesta pitkälle visiitille saapuneen kaveripariskunnan luona. Tuona aikana ehdimme mm. toteuttaa turismin lampaantaljaan naamioitua eksistentialismia Graumanin kiinalaisen teatterin edessä:

Iltapäivällä pakkasimme mukaamme tuomat viinit reppuun ja teimme kävelyretken Venice Beachille, jossa kaveripariskunta majaili (tai siis majailee yhävielä tätä kirjoittaessa). Kaupunki oli yllättäen peittynyt sumuun, oli hassun kotoista kävellä merenrantaa sumussa!

Ilta Venice Beachilla oli yksi ikimuistoisen mukavista -siitä lämpimät kiitokset perhe E:lle- ja venähti luontevasti seuraavan vuorokauden pikkutunneille. Onneksi oli vieraspatja, jossa saatoimme lepuuttaa luitamme hyvinkin mukavasti! Aamulla pummasimme isännältä kyydin, ja aloimme valmistautua ajomatkaan kohti pohjoista...

Merkkipaalu / Milestone

2011-03-21T08:17:00.004+02:00

Olin tänään ensimmäistä kertaa San Franciscossa jameissa. Siis toisin sanoen soitin julkisesti saksofonia. Jazzia ja bluesia.

Voi veljet ja siskot, nyt on rouva nimittäin täpinöissään. Mä Osasin!

*****
Today I was playing saxophone first time in public here in San Francisco. It was a Sunday Jazz jam session with multiple great wind and other instrumental players.

My dear friends, it is just a matter of minutes before I explode, in such a good mood I am. I Did It!

LA2 - Getty Villa

2011-03-20T20:59:00.007+02:00

Toisena Los Angelesin päivänä teimme siis aamulla pienen turistiajelun Hollywoodissa ja Beverly Hillsisssä, ja tämän jälkeen pääsimme vierailemaan Getty Villa -museossa. Koska Villa on pinta-alaltaan varsinaista museota huomattavasti pienempi piti vierailuaika varata etukäteen, mutta sesongin ulkopuolella tämä ei tuottanut mitään ongelmaa. Olimme paikalla aikaisin iltapäivällä ja päätimme alkuun nauttia lounasta; sekä itse Gettyn museossa, josta Herralla oli aikaisempi kokemus, että villassa kokit näet totisesti osaavat hommansa! Itse päädyin tapaslautaseen, ja sain eteeni mm. sellaisia fetapaloja ja oliiveja, että näen niistä unta vielä 2012 kesänä.

Lounaan jälkeen teimme leppoisan ja kattavan katsauksen museon kokoelmiin. Getty Villan kokoelmat ovat luonnollisesti keskittyneet antiikin kreikkalaiseen ja roomalaiseen taiteeseen, onhan itse kartanokin roomalaiseen tyyliin rakennettu. Itse olin ehkä taide-esineitäkin enemmän myyty itse kartanon arkkitehtuurille ja puutarhoille, paahteisena päivänä juuri mikään ei voita rauhallista vaeltelua marmoripylväiden varjossa, suihkulähteiden solinaa kuunnellen!

Tämän huoneen museon esitteessäkin mainittu marmorilattia teki lähtemättömän vaikutuksen.

Sielujen virkistyttyä ja kaupunkiin palattua otimme pari tuntia omaa aikaa; halusin käydä katsastamassa pari putiikkia, ja Herra kävi metsästämässä evästä illaksi. Ja auringonlaskun ihailtuamme sukelsin jälleen altaaseen...

Yllä ja alla hotellimme lähellä olevalta kävely- ja shoppailukadulta napsittuja kuvia

Jollain on välähtänyt silmälasiliikkeen ikkunasomistuspalaverissa

Enkelten kaupunki / Los Angeles

2011-03-20T04:04:00.020+02:00

Downtown LA sukeltaa savusumussa...

Heipparallaa! Ja keisari byrokratialta kävi käsky, että uusien biotunnistepassien myötä passin uusiminen tulee hoitaa henkilökohtaisesti, ja lähin konsulaattihan tätä varten on täältä katsottuna Los Angelesissa. Minulle siis myönnettiin pari viikkoa sitten green card, ja fyysisen kortin saavuttua ilmoitimme saapumisestamme LA:ssa majaileville kavereille, pakkasimme kimpsut, kampsut ja tuulettimen ja suuntasimme auton nokan kohti valtatie vitosta ja etelää. Ajattelimme näin hoitaa ensimmäisen häämatkan, kavereiden tapaamisen ja passin uusimisen kaikki yhdellä ajamisella.

Majoituimme varsinaisen Los Angelesin kaupungin pohjoispuolelle Santa Monicaan, sillä kummallakaan ei ollut savusukellusvehkeitä mukana eikä keskustan raiteilla ole pyörimistä ilman. Ja koskapa kaikki vierailukohteetkin olivat hyvän matkaa keskustan ulkopuolella, niin pohjoinen sijainti toimi paremmin kuin hyvin! Löysimme todella hyvän ja tasoonsa nähden edullisen Cal Mar -huoneistohotellin parin korttelin päässä jokapaikasta ja varsinkin rannasta, hotellin sympaattisella sisäpihalla oli lämmitetty uima-allas, ja huoneistoihin kuului olohuone-keittiö-ruokailutila kokkaustarvikkeineen, niin luksusta! Huoneiston lämmityslaitteisto herätti allekirjoittaneessa hymyjä ja saisi luultavasti normaalin skandinaavisen insinöörin itkun partaalle, se näet oli samaa ikäpolvea kuin talo itse: makuuhuoneen ritilän takana lepatti kaasuliekki, ja kylpyhuoneessa puolestaan sai varoa kuumenevaa metallikierukkaa:

Saapumispäivän iltapäivä kului bikineitä ja ruokatarvikkeita metsästäessä. Kun ostokset oli viimein suoritettu oli auringonlaskukin jo käsillä, joten teimme kävelyretken rannalle. Kuvasin värikkäitä taloja sekä laiturille rakennettua huvipuistoa ja sen valoja. (Ja potkin itseäni kun en vieläkään ole hankkinut sitä parempaa kameraa...)

Hotellille palattua pulahdin uimaan. Teki niiiiiiin hyvää päästä altaaseen yli puolen vuoden uimatauon jälkeen!

Toisen päivän aamuna teimme läntisen Los Angelesin kiertoajelun. Kruisasimme Sunset Stripillä ja läpi Beverly Hillsin West Hollywoodiin, toki piti päästä tsekkaamaan myös Mulholland drive, joka osoittautui oikein viehättäväksi alueeksi.

Klikkaa kuva suuremmaksi ja etsi piskuinen kartano kukkulan huipulla

Sunset Strip

Se pakollinen turistikuva Hollywood -kirjaimet taustalla

Ihastelin arkkitehtuuria: art deco -vaikutteita löytyy rakennuskannasta paljon. Ja LA:ssakin on Amoeba, ei voi olla paha kaupunki! (Amoeba on yksi meidän lempi levydivareista Haight streetillä)

Reissutarina jatkuu jahka saan nyysittyä herran kamerasta kuvat Getty Villa -museosta, joka oli vaikuttava, viehättävä, kaunis ja herkullinen...

Päivän asu / Outfit of the day

2011-03-03T07:03:00.005+02:00

Puccista inspiroituneena päätin kuvata päivän asun. Älkääs nyt naurako, mä olen ihan oikeasti fiiliksissä tästä Anthropologien joulunjälkeisalennuksista löytämästäni essusta ja niin oli mieskin, koskapa ripusti essun työhuoneensa seinälle kuvitusinspiraatiota antamaan! Sieltä se sitten tänään viimein joutui varsinaiseen käyttöönsä, allekirjoittaneen ottaessa keittiön siivouksen vähän perusteellisempaan toteutukseen (lue: kaasulieden pesu ja puhdistus).

Hyvän fiiliksen keittiöessu!

*****
Inspired by Pucci I decided to photograph my outfit of the day. Don't laugh, this apron from Anthropologie has brought inspiration to both me and my husband who liked the pattern so much he put the piece on the wall for a while! Today I finally took it to fulfill its actual purpose when I decided to clean our stove.

This little piece brings good mood to kitchen cleaning for sure!

Aplodit Puccille / Applause to Pucci FW2011

2011-03-03T03:09:00.005+02:00

Vaate- & kenkähöperöksi seuraan muotimaailmaa hävyttömän vähän, pukeutumisinspiraation lähteenäni toimivat paremmin ikkunashoppailu, kaduntallaajien vakoilu sekä erilaiset katutyyliblogit. Mutta osuinpas Sartorialistin sivujen kautta Puccin ensi syksyn mallistoon. Kylläpä kolahti! Värit, mallit, leikkaukset, materiaalit, koristelu... en ole tainnut nähdä mitään yhtä täydellistä sitten Demeulemeesterin triplanauhabuutsien, jotka taisivat tulla 2008? Hyvä on, ei ne Puccin karvahörhellykset kauhean hyviltä näyttäneet, mutta pääosin mallisto toimii kuin tauti! Katsokaa nyt vaikka tätä:

Lähdenpä tästä lottoamaan. Heippa!

*****
I don't actively follow fashion but rather get my inspiration for dressing up from streets and streetstyle blogs and from window-shopping (which a bit too often end up to be just shopping wihtout them windows inbetween). But I bumped up into Pucci's WF2011 collection via Sartorialist and I have to say that apart from some less impressive fur & hairy stuff the collection worked like hell! I haven't seen anything that perfect in fashion world for a while... in fact, after Demeulemeester's triple lace boots... was it 2008?

Gotta go, lottery is in order. Bye!

Pääasia / Head issue

2011-02-26T19:55:00.007+02:00

Lätsä löytyi eräästä Castron pienestä putiikista, jonka erinomainen palvelu jäi lähtemättömästi mieleen (harmittaa kun en ole osunut käymään putiikissa sen jälkeen). Siellä se nökötti hyllyssä ihan yksin, enkä ensin viitsinyt edes kysyä kokeiltavaksi, niin varma olin siitä, ettei noin minun näköiseni päähineen ainoa kappale voi olla minun kokoani! Onneksi kuitenkin rohkenin testata - Lätsä oli kuin pääni mittojen mukaan valmistettu, ja olemmekin olleet siitä lähtien liki erottamattomat. Lätsä viimeistelee asun kuin asun, ja pelastaa huonot hiuspäivät, joita allekirjoittaneen vuoteen mahtuu pitkälle toistasataa. Rotsin lisäksi Lätsästä on tullut yksi niistä vaateasioista jotka mieluusti ottaisin autiolle saarelle mukaani.

*****
This hat, found from one of the Castro boutiques, has become one of the essentials of my dressing. When I first saw it I didn't even ask to try it on since it was the only piece and I was certain that I can't be so lucky that it would've been just my size. But finally I couldn't resist to try it on and good for me; the cap was as if it was made for me and we've been pretty much inseparable ever since! I call it Lätsä which is Finnish translation for this kind of cap. From my garderobe I'd definitely take Lätsä together with Rotsi with me to a desert island.

Eh... onks toi aito? / Ehh... is it real?

2011-02-25T03:35:00.003+02:00

Oli se, aito... korkeutta pikkuherralla oli parin, kolmen vaaksan verran. Tietääkö kukaan mikä tämän rodun nimi on?

Yes, it is a real dog... he was about ten, fifteen inches high or so. Does anyone know what's the breed?

The Illusionist

2011-02-22T21:43:00.003+02:00

Kuva on lainattu täältä

Vuosikymmenen parhaan animaation titteli, sekä ekstrapisteet mieleenpainuvimmasta elokuvakokemuksesta hetkeen napsahti meidän pikkuperheen osalta animaatioelokuvalle The Illusionist; kauniisti piirretty, ilmaisuvoimaltaan käsittämättömän vahva elokuva! Tarina on kaunis, joskin haikea kuvaus siitä, miten vanhan tulee aina lopulta antaa tilansa uudelle. Elokuva on käsin piirretty -harvinaista herkkua animaatiomaailmassa tätä nykyä- ja sori vaan, mutta tietokoneanimaatiolla ei vieläkään ole mitään jakoa käsin piirretyn animaation rinnalla! Elokuvan äänimaailma puolestaan oli niin onnistunut, että olisin useammankin kerran halunnut vain sulkea silmät ja nauttia soundtrackista, mutta koska en halunnut menettää sekuntiakaan visualiikasta olin keskellä sangen omituista dilemmaa! Pitää ilmeisesti mennä katsomaan tuo elokuva toiseen kertaan.

Minä ja mieheni emme useinkaan ole samaa mieltä elokuvista, mutta tästä näytöksestä kävelimme molemmat ulos sukat jaloissa villisti pyörien! Uskallan siis suositella :)

*****
Me and my husband went to see this animation last weekend. No doubt, The Illusionist might be the best animation made in this decade! The story is beautiful even though a bit sad, too, the drawing is amazing and the soundtrack was so good that I more than once had a huge dilemma whether I could close my eyes for a moment to enjoy the soundtrack alone, but since I didn't want to miss a second of the visuals either I might just have to go and see it second time soon.

Me and my husband don't often agree about the movies but this one swept us both off of our feet - I highly recommend! <3

Hyvää kiinalaista uutta vuotta / Happy Chinese New Year

2011-02-20T10:43:00.006+02:00

Kävimme seuraamassa China Townissa uudenvuoden juhlaparaatin. Jätimme hyvästit tiikerin vuodelle ja toivotimme tervetulleeksi jäniksen vuoden:

Täsmälleen kolme vuotta sitten olin umpirakastunut ja elämäni ensimmäistä kertaa San Franciscossa. Päivää ennen kotiinlähtöäni oli Kiinalaisen uudenvuoden paraati, sian vuosi vaihtui rotan vuodeksi, ja seisoimme katsomassa paraatia liki samoilla paikoilla kuin tänään. Silloinkin satoi, ihan kuten tänään...

*****
Today we walked to Chinatown to watch the Chinese New Year parade. Exactly three years ago I was visiting the city first time, madly in love with my boyfriend, and we were watching the Chinese New Year parade. It was the day before I was to fly back to Finland, then pig's year changed to be the rat's year. It was also raining then just like it rained today, and it so happened that we stood in almost same place then, too...

Kanasalaatti / Chicken salad

2011-02-15T19:41:00.006+02:00

Paikallisen ruokakaupan hyllystä löydetty Thai red curry sauce -kastike inspiroi kokeilemaan, olisiko kastikkeesta kanan marinadiksi, ja päädyin säveltämään ystävänpäivän illalliselle lämpimän kanasalaatin. Kanasta tuli ko. marinadilla niin hyvää, että päätin jakaa "reseptin" muillekin!

Edellämainittu pullotuote ei liene kotimaisten ruokakauppojen vakiokamaa, mutta uskoisin, että marinadin voi tehdä itsekin sekoittamalla:
-pari kolme kynttä murskattua valkosipulia
-parin sentin pala inkivääriä pieneksi silputtuna
-pari rkl punaista currytahnaa
-tilkka öljyä
-reipas loraus kookoskermaa.
Sekoita hyvin ja sivele peratuille kanan rintafileille. Jos fileet ovat isoja voit halutessasi siivuttaa ne ensin pienemmiksi paloiksi. Anna hautua jääkaapissa, kelmun alla, mieluusti ainakin tunti pari.

Salaattiin kuului sekalaisia vihreitä lehtiasioita, kurkkua, tomaattia ja avocadoa. Sekoitin salaatinlehdet kulhossa oliiviöljyn ja balsamiviinietikan kanssa, lisäsin sekaan muutaman rouhauksen mustaapippuria. Asettelin salaatin lautasille pediksi, jonka jälkeen lisäsin tomaatin ja kurkun sekä avocadon viipaleet niin, että keskelle jäi kanalle & lämpimille kasviksille tilaa. Lisäsin vielä hieman oliiviöljyä tomaateille.

Pannulla freesattaviksi kasviksiksi käyvät esim. ohuiksi suikaleiksi leikatut porkkanansiivut sekä parsakaalin varret, sekaan voi heittää muitakin vihanneksia tai sieniä, ihan oman maun mukaan. Itse käytin myös chiliä, mutta tämä ei ole välttämätöntä jos ei halua tulista! Hienonna pieni chili, lorauta pari ruokalusikallista oliiviöljyä pannulle ja kun öljy on kuumentunut lisää chilinpalat. Freesaa hetki, lisää joukkoon ruokalusikallinen punaista currya -jos et käytä chiliä niin voit lisätä curryn oliiviöljyn kanssa pannulle heti kun öljy on kuumaa... Kun currytahna on sulanut öljyn (ja chilien) sekaan lisää joukkoon kasvikset, freesaa pari minuuttia, ja jaa lautasille kanan patjaksi.

Paista kananfileitä tai viipaleita ensin toiselta puolelta kunnes kana on lämpimän ruskea, ja sitten toiselta puolelta kypsäksi asti. Ikäänkuin grillaisit! Nosta kana lautaselle freesattujen kasvisten päälle. Tarjoile hyvän juoman kera:

Nami! Pahoitteluni, jos reseptiselitykseni on hieman seka... improvisoitu. Sellainen resepti kuin kokki?

*****
I found a bottle of Thai Red Curry sauce (differs from paste so that the sauce is a bit more developed, for example it already has coconut in it) from Trader Joe's and it inspired me to try whether one can use it as a marinade for chicken. The answer is yes, it does indeed - chicken became really tasty! I used the sauce and some garlic, let marinade for few hours and fried slowly on the pan, both sides until done. I also sautéed some shredded broccoli slaw & carrots with chili, oil and red curry (paste), and the bed for warm meat & vegetables was made of salad mix, spinach, tomato, cucumber and avocado.

If you don't have Trader Joe's nearby don't you worry: one can easily replace it by mixing red curry paste, garlic and ginger to dash of oil and splash of coconut cream :)

14.2. - 2/14

2011-02-14T23:22:00.006+02:00

Joitain päiviä sitten tuli puhe ystävänpäivästä ja pyysin miestäni yllättämään minut, vaikka sydämenmuotoisella konvehtirasialla. En tosin odottanut, että hän olisi kaiken projektipuuhailun sun muun seassa ehtinyt tai muistanut... yllätys oli sitäkin suurempi, kun amulla koneeni kannella odotti sydänpaperiin kiedottu pieni paketti, jonka sisältä paljastui mitä suloisin sydämistä koottu ranneketju. Olen ihan tuhannen otettu. Kiitos rakas!

Illan ohjelmassa on hyvää kotona valmistettua ruokaa, sekä erään lempiviinitilani, Breggon, Pinot Noiria.

Lämminhenkistä ja stressivapaata ystävänpäivää !

*****
Few days ago I asked my husband to surprise me on Valentine's day even though I didn't really assume he would've had time to do it since he has been so busy with all the orchard related stuff. So big was the surprise when at the morning there was a little gift wrapped in heart-figured paper sitting on my laptop, from which I found the cutest bracelet made from hearts! I am seriously surprised and totally flattered. Thank you my darling! You more than fulfilled my wish.

Tonights plan is to make dinner at home and enjoy some Pinot Noir from one of my favourite wineries, Breggo. Yum!

Wishing you, too, a cosy and stressfree Valentine's day!

Taidetta ilman aivoja / Art without the brain

2011-02-13T05:32:00.003+02:00

Puutarhatitaanien taisto / The war of Garden Titans

2011-02-12T22:51:00.006+02:00

Törmäsin taannoin porukoilla perunabugin (kuka tietää suomennoksen sirkkojen sukuun kuuluvalle potato bugille niin kertokoon heti tai vaietkoon iäksi!) raatoon, tai oikeammin kuoreen. Koska kuori oli perunabugiksikin valtava poimin kuoren käteeni aikomuksenani kuvata ötökän maallinen kitiinimaja, ja huomasin vatsassa kaksi reikää. Tämä, sekä se seikka että ötökkä oli selkeästi imetty kuiviin kuin pirtelö kertoi karua kieltään: lopun aiheuttajalla on ollut kaksi myrkkyhammasta, pehmytkudoksiin sulattavasti vaikuttava myrkky... ja oletettavasti kahdeksan karvaista raajaa. Veikkaan tarantellaa.

Potato bug, vaikka onkin sukua harmittomille heinäsirkoille, on ötökkä jolla on valtavat leuat ja sangen vittumainen luonne, joten olisipa ollut mielenkiintoista nähdä, millainen titaanien taistelu tähän lopputulokseen on johtanut. Voittajana selviytynyt hämiskään ei liene ollut ihan sieltä pienimmästä päästä, päätellen siitä, että puremajälkien reiät olivat liki sentin päässä toisistaan.

*****
I found a shell of a potato bug from a yard: the corpse was almost intact apart from two holes in a line at the abdomen which through the bug had been sucked dry, so I assume the killer was some kind of spider. If the bug was huge so must have been its enemy, judged by the fact that the holes made by fangs were almost 1/3 inch away from each others. Would've been interesting to see what kind of war of titans has lead to this outcome!

Hedelmätarha / Orchard

2011-02-08T21:18:00.003+02:00

Hei taas! Viime aikoina on ollut vähän hiljaista kirjoittamisen kanssa, sillä projekti on vienyt paljon aikaa ja energiaa, ja kun emme ole projektin kimpussa olemme tekemässä hankintoja projektia varten. Kirjoittaminen on siis jäänyt lapsipuolen asemaan.

Eilen saimme valmiiksi hedelmätarhan aitauksen. Vähän siinä on vielä viilattavaa, mm. toinen portti puuttuu ja paria kohtaa pitää kiristää, mutta oliivit ja sitrukset pääsivät jo tarhaan lehmiltä & kauriilta suojaan, ja huomenna menemme viimeistelemään aidan sekä panemaan puut multiin. Molempien kehoissa tuntuu työ -aidan pystyttäminen ei tosiaan ole mitään toimistohommaa, ja tuskin pystyn enää koskaan katsomaan mitään aitaa välinpitämättömänä- mutta yhtälailla molemmat nautimme katsoa työmme tuloksia.

Oliivipuita on määrä tulla kaikkiaan seitsemän, laidasta laitaan enkä muista puolienkaan nimiä. Lisäksi mandariini, lime ja pari muuta sitrusta, ja myöhemmin maahan pannaan myös viiniköynnökset. Toivottavasti jossain siinä välissä saamme vedet toimimaan. Jei!

Tuhat ja kaksitoista kiitosta J:lle avusta aidan pystytyksen kanssa, sekä langolle portin ja puiden raahaamisessa!

*****
Since this is the time of year to plant trees and stuff we've been pretty busy with our orchard project. We have bought several olive trees and few citruces, and been working our asses out to put up the fence to keep the cows and deer out of eating our trees. Hence the radio silence with blog.

Yesterday we finally got the fence up so that we could bring the trees in and tomorrow we are supposed to go and plant them and to make the final polishing with the fence. We both are sore and stiff -putting up the fence is real work and I bet any fence I see won't look quite the same anymore- but we both also enjoy to see the results of our efforts.

So we're gonna have seven olive trees altogether, all different and most of their names I can't remember. We also have a mandarin and lime trees and couple of other citruces. Later my husband is going to put in some vines, too. Hopefully the water system has been maintained before that. Jei!

Thousand and twelve thanks to J for a help with a fence, and to my brother-in-law for a help with trees and a gate yesterday!

Koekeittiöstä kajahtanutta / From my experimental kitchen

2011-01-31T02:13:00.009+02:00

Tällä viikolla on tullut kokattua joka päivä ja paljon, hyvä ruoka edistää hyvinvointia! Vaikka muusikkona improvisointi joskus aiheuttaakin harmaita hiuksia, ei säveltäminen tuota ongelmaa keittiössä. Usein kokeilen jonkun uuden reseptin kerran, ja senjälkeen sovellan siitä eri versioita, etupäässä sen mukaan mitä muistan kaupasta tuoda... Lopputulokset yllättävät joskus (usein) itsenikin!

Eräs luottosävellyksistäni kyökin puolella on mangokana. Helppo ja nopea itämaisvaikutteinen ruoka, ja tarjoaa pohjan liki loputtomalle versioinnille.

Olisin tietenkin voinut ottaa vähän edustavamman kuvan lautasella, mutta nyt on vähän myöhäistä...

Tarvitset:
kypsän pienehkön mangon
sipulia
1-2 tomaattia
valkosipulia
chiliä
kanaa
tuoretta minttua ja korianteria
limesitruunan
kalakastiketta

Voit halutessasi laittaa myös muita vihanneksia oman maun mukaan, kuvassa seuraa tekee keltainen paprika, siitä ruoan keltavoittoinen väriskaala. Inkivääri toimii oivallisesti myös, samoin punainen currytahna. Kaikki käy, tahtipuikko käteen ja soitto soimaan!

Leikkaa sipulit, vihannekset, mango ja kana sopivan kokoisiksi paloiksi. Hienonna yrtit. Kuumenna pannu, ja käännä sitten hellaa pienemmälle, on helpompi operoida kun pannu ei ole tulisen kuuma...

Heitä pannulle öljyä ja chilipalat/viipaleet ja paahda hetki. Jos käytät currytahnaa voit lisätä sen paahtumaan chilien kanssa. Kun chili on paahtunut hetken ja tahna sulanut öljyn sekaan lisää kana ja kypsennä. Kun kana on suunnilleen kypsä voit siirtää sen pannun reunoille odottamaan, lisätä tilkan öljyä, vihannekset ja sipulin. Kuullottele sipulia ja vihanneksia hetki, lisää valkosipuli ja paista taas hetki. Sekoita nyt jo kypsä kana ja vihannekset. Lorauta sekaan tujaus (noin ruokalusikallinen) kalakastiketta sekä purista limen mehu, voit vielä lisätä tilkan vettä. Anna hautua kannen alla minuutti, pari. Lisää mango, sekoita, lisää yrtit, sekoita. Pannu pois levyltä hellan nurkkaan, päälle mustaa pippuria ja kansi, anna vetäytyä hetki. Voilá! Tarjoile riisin, nuudelin, tai vaikkapa salaatin kanssa.

Toinen luottoväsäys on guacamole. Oikeastaan vaikeinta on löytää paikka josta saa talvella kypsiä avocadoja, luojalle kiitos naapurikorttelin penestä vihannes & hedelmäkaupasta! Tarjolla on aina priimalaatuisia, kypsiä avocadoja, tähän eivät ketjuliikkeet ole pystyneet.

Kuvassa guacamole toimittaa levitteen virkaa wanhan cheddarin palojen alla, toimii kuin tauti!

Tarvitset:

kaksi kypsää avocadoa
keskikokoisen salottisipulin
tomaatin
valkosipulin kynnen tai kaksi
pieni nippu tuoretta korianteria
lime
chiliä, suolaa ja pippuria oman maun mukaan

Leikkaa salotti ja valkosipuli ja tomaatti pieneksi silpuksi. Kuori ja paloittele avocado sekä hienonna korianteri, laita kaikki kulhoon. Purista sekaan limen mehu, lisää chili, suola ja pippuri. Sekoita haarukalla kunnes koostumus miellyttää. Voit jättää seoksen maustumaan hetkeksi, itse en juuri koskaan tähän kykene...

*****
Even though improvising with sax sometimes gives me trouble in kitchen I hardly ever have that problem! Good food is good life is better mood, no? Here are couple of recipes I cooked this week.

Chicken with mango

To make this easy, eastern influenced wok you need:
ripe, smallish mango
onion
tomato
garlic
chili
chicken breasts
fresh mint & cilantro
lime
fish sauce

You can also use ginger, other vegetables, and curry paste if you want. This is pretty much a recipe for composing it yourself!

Chop the chicken, mango, onion and vegetables. Grind chillies, garlic and herbs. Heat the pan and diminish the fire so that the pan is well heated but not burning hot. Add oil, chillies and if you use curry paste add that, too. Let fry for a while. Add chicken, and fry it 'til it is almost cooked. Put the chicken on the side (you can also let it hang on the side of the pan). Add a bit of oil, fry onions and other vegetables. Add garlic, mix all with chicken and fry for a moment. Add a splash of fish sauce and the lime's juice. You can also add a little bit of water, mix and braise for couple of minutes covered. Add mango, mix, add herbs, mix, take the pan off of stove and let cool for a while. Yam!

Guacamole is easy and delicious!

You need:
couple of ripe avocadoes
medium size shallot onion
tomato
couple of garlic gloves
lime
cilantro
chili, salt and pepper as you wish

Chop avocadoes and grind onion, garlic, tomato and cilantro. Put in bowl, add the lime juice, chili, salt & pepper. Mix with fork until the texture pleases you. Let sit for a while or enjoy immediately (I often times end up to latter...)

Kaupunkiotoksia / City shots

2011-01-28T08:48:00.007+02:00

Yleisön pyynnöstä muutamia kuvia lähiympäristöstä. Matkakuumetta nostattamaan ;)

*****
Some shots from our neighborhood, to raise your travelling fever ;)

Our gym, best in world!

Accent

2011-01-27T07:11:00.004+02:00

Suomessa musiikkihommissa, englanninkielisiä lauluja laulaessani, vastaanotin liki loputtomasti kritiikkiä ja suoranaista tylytystä aksentistani. Ei kelvannut aksentti, se kun ei ollut riittävän tarkka kopio britti- tai jenkkiaksentista (joista huvittavaa kyllä jälkimmäistä ei oikeasti ole edes olemassa). Niinpä niin... lyttääminen suomalaiselta sentään onnistuu aina! Aksenttini ei kuitenkaan ole sieltä kamalimmasta päästä, puheesta saa ihan hyvin selvää eikä englantini ole tankeroa, joten jatkuvan kitinän motiivi jäi minulle arvoitukseksi.

Täälläkin saan kuulla aksentista harva se päivä. Ei minun kovin monen sanan ajaksi tarvitse suutani aukaista kun jo udellaan, miltä planeetalta olen pudonnut. Vaikka joskus saattaakin vähän väsyttää jatkuva itsensä ja kotoisuutensa toistaminen, on hyvin vaikea olla pahoilla mielin kun kysymys on poikkeuksetta: mistä noin kaunis/viehättävä aksentti on peräisin?

Panee miettimään, joskohan täällä joskus uskaltaisi vaikka laulaakin...

*****
When I sang in different bands in Finland I received endless criticism and whine about my English accent, mostly because it wasn't pure enough copy of british or american accents (the fact that the latter doesn't even exist never really mattered). Since I found and still find it hard to believe that my accent would've been the most horrible that can be heard the motives for all that criticism remained mystery for me. Oh well... if anything Finns do know how to criticise the others!

I do hear about my accent here, too. Every day. If I ever open my mouth to drop more words than just thanks people usually want to know which planet I've been dropped here from. And even if it sometimes does get a little bit tedious to repeat-peat-peat-peat myself about where I came from it is really hard if not impossible to feel too bad when the question is thrown in the air in the most charming way: "Where is that extremely beautiful accent from?"

Kind of makes me think whether I'd dare to sing here, too, sometimes...

Project

2011-01-24T08:50:00.008+02:00

Piskuinen mökki vuorenrinteellä, sekä pala aurinkoista etelä-länsirinnettä pienen viini- ja oliivitarhan pystyttämistä varten. Tavoite on tarhan pystyttämisen lisäksi kunnostaa mökistä asuinkelpoinen. Mökkiin on kaivo ja kaivosta vedetty putket, mutta toistaiseksi tuntemattomasta syystä vesi ei jaksa nousta sisälle asti. Lisäksi vessa-kylpyhuone on liki luokattomassa kunnossa. Muu mökki kaipaa uuden lieden ja jääkaapin lisäksi etupäässä naisen käden kosketusta.

Aloitimme suursiivouksella. Lankomies oli ystävällinen ja tarjosi auttavan käsiparinsa, ja se mikä alkuun näytti loputtomalta suolta hyönteisten raatoja ja kummallista roinaa, osoittautuikin parin tunnin jälkeen kesytettävissä olevaksi kaaokseksi. Roinaakin oli loppujen lopuksi paljon luultua vähemmän, edes kaatiskeikkaa ei tarvinnut tehdä!

Vintagehenkinen astianpesukone sisältää puhtaita astioita vuodelta...?

Näin kodikkaalta sisällä näyttää siivouksen jälkeen. Myös tulipesä toimii moitteettomasti!

Iltaisin kelpaa istuskella terassilla ja ihailla auringonlaskuja, on ihan miljardin taalan maisemat.

Sanoinko jo maisemat?

*****
On the mountainside there is a tiny little cottage sitting on top of some serious southeast looking piece of land. Good soil and plenty of room to put up a little vineyard and few olive trees. Me and my husband decided to start a project, and in addition to the orchard we intend to renovate the cottage, too; right now there is some problem in water system and the bathroom is in a serious need of renovation... and the whole place needs some love and caretaking. And a new stove and fridge.

Couple of weeks ago we packed loads of tools and cleaning equipment in the family truck and cleaned a place up. Thanks to my brother-in-law for offering a helping hand, we owe you one! After few hours of brooming endless amount of dead insects and other stuff out the place ended up to look pretty cosy. And my god what a billion dollar view! The sunsets from that terrace knock socks off from anyone who isn't blind.

...did I mention the view?

Eräs pehmeä paketti / One of them soft packages

2011-01-16T01:06:00.022+02:00

Kiitokset rakkaalle aviomiehelleni lahjakortista! Yohji Yamamoton pitkä mekko on eräästä Petaluman vintage & secondhand liikkeestä nimeltään Vicky's Secret, paikka johon mieluusti kantaisin koko tilini sekä luottokorttini sisällön! Mekon yksinkertainen mutta nerokas leikkaus imartelee joulun jälkeen sangen naisellisiksi pyöristyneitä kurveja ollen samalla särmä ja leikkisä. Ilman paitaa sekä lipsujen/ballerinojen tms kanssa mekko menee kesässä ja klubilla kuin väärä raha, mieluummin molemmissa, ja paidoin, neulein, huivein sekä maiharein varustettuna talvessa, syksyssä ja ihan missä vaan.

*****
Thanks to my beloved husband who gave me the gift certificate! This long Yohji Yamamoto dress I purchased from Vicky's Secret, Petaluma, the place I'd love to carry every single cent I have and even those I don't! Simple but genius cut of this edgy and whimsical dress is very flattering to my Christmas curves and I love the fact that with or without accessories I can dress, underdress or overdress this piece to practically anywhere.

<3

Viikonlopun fiiliskuvat / Last weekend

2011-01-14T06:20:00.005+02:00

Oltiin taas porukoilla. Leikin kissojen kanssa, soitin saksofonia, otin iisisti, seikkailtiin metsässä, istuttiin päivää ystävien kanssa, käytiin rantakävelyllä perheen kera, suunniteltiin projektia, juotiin viiniä ja seurusteltiin. Oikein viihtyisää poislukien päälle pamahtanut flunssa. Mutta siitäkin ollaan jo voiton puolella, onneksi!

Eräs nuoriherra on kasvanut. Ja komistunut.

Haukan leijumista tuulessa voi katsella loputtomiin. Tällä kertaa katselijan niska väsyi ennen haukkaa - rantakallio tarjosi linnulle oivallisen tuulen ratsastaa!

Onnellinen corgi rannalla.

On asioita, joita en kyllästy kuvaamaan. Kuten rantakivet ja aaltojen rantautuminen. Ja auringonlaskut. Ja eläimet, kasvit, maisemat... ja... ja...

*****
We were up north visiting my in-laws. I played with cats, and played saxophone, took it easy... we met our friends, hiked a bit, ate and drunk well and had a good time. Little Troublemaker has grown a lot, and become ever more handsome! We took a walk to the beach where we got to see the hawk riding a wind for like an hour! I never get bored in photoshooting beach, waves coming to the shore, little stones, animals and nature. Not to forget the sunsets!

Taide-elämyksiä / Art experiences

2011-01-06T23:54:00.010+02:00

Pyhät on lusittu, paluu arkeen on ollut raskaanpuoleinen. Motivaatio taisi jäädä bundikselle; tekisi mieleni vain nukkua loputtomasti, ja valveillaoloajan mättäisin mieluusti suklaata ja muita herkkuja tauluun nettisurffaillessa. Vihreän kortin ja uuden iideen metsästyskin alkaa repiä naista, jonka pinna paperihommiin on jo syntyessä jonnekin tykkänään muualle annettu. Vaikka täällä onkin enemmän valoa kuin kotosuomessa, väsymys ja ajoittainen vitutus saa miettimään, että kaamos on silti onnistunut kurottamaan jäiset kouransa yli Atlantin.

Kun nykyisyys tahtoo tökkiä on ehkä asiallista palata takaisin menneeseen, yrittää muistaa, että oikeasti elämä täällä on aika hemmetin jees. Viime kuukausi on ollut täynnänsä monenlaista taiteellista tapahtumaa, konsertteja, näyttelyitä, leffoja. Aloitetaan jyrkimmin kolahtaneesta, Bela Fleck & The Flecktones... törmäsin aikanaan nelikon basistin, Victor Wootenin kirjoittamaan kirjaan Music Lesson, mikä on ollut yksi inspiroivimpia kirjoja vähään aikaan. Wooten osoittautui appiukon lempibasistiksi, ja aiheesta riittikin jutun juurta koko syksyn. Asia johti toiseen ja kohta appi oli hommannut meille, itselleen ja vaimolleen liput Flecktonesin joulukonserttiin sekä minulle ja itselleen backstage passit!

Pääsimme siis tapaamaan yhtyeen jäseniä ennen konserttia, ja pyysin sekä sain omistuskirjoituksen lyhyessä ajassa hiirenkorville lukemaani kirjaan. Kiiteltyäni Victoria kirjan inspiroivuudesta joku kysyi soitanko itse jotain instrumenttia, ja kohta alttosaksofonin lausuttuani bändin saksofonisti Jeff Coffin innostui jututtamaan minua, ja ei aikaakaan kun olin saamassa instant saksofonitunnin... olinko vähän otettu!

Flecktonesien kanssa näillä keikoilla kiertää jo ainakin toista vuotta Tuvalainen kurkkulauluyhtye Alash, ja saimme nauttia paitsi Flecktonesien omasta musiikista niin mitä villeimmistä sovituksista perinteisistä joulusävelmistä. Konsertin loppupuolella esitetty sovitus Alashin kappaleesta "Dynggyldai" on eittämättä yksi voimakkaimpia musiikillisia kokemuksiani ikinä, ja vanha kunnon Jingle Bells kurkkulaullusovituksena soi keikan jälkeen sekä autossa että päässä monta viikkoa. Konsertti oli siis mojova kokemus kaikille paikallaolleille; jopa puolisoni, joka ei aiemmin Bela Fleckistä niin perustanut, käänsi takkinsa ja alkoi melkein fanittaa!

Heti seuraavana päivänä ajoimme pikapikaa takaisin kaupunkiin, vuorossa oli illallinen ystävien kanssa sekä Händelin Messias -oratorio San Franciscon sinfoniaorkesterin esittämänä. Kappalehan on valtava, ja sen parhaat palat eittämättä vaikuttavia, mutta vuorokausi taisi olla vähän liian vähän aikaa palautua edellisestä sillä tuntui, että moni osio oli silkkaa pullaa. Siis ns. musiikillisia jaaritteluita ilman varsinaista asiaan käymistä. Meillä oli myös hieman huono onni istumapaikkojen suhteen, sillä takanamme istui muutama keski-ikäinen venäläispariskunta, joiden äänekäs juoruaminen (tai no, mistä minä tiedän miten vakavaa asiaa siinä rouvien toimesta puitiin) peitti noin kolmanneksen konsertista - vasta puolisoni vihainen kommentti lopetti pulinan, ja hyvä niin, saimme rauhassa kuunnella lopun parhaat palat! Minua jaksaa aina vaan hämmästyttää se, miten itsekkäitä ja ajattelemattomia ihmiset tuollaisissa tilanteissa ovat.

(Photo is borrowed from the web-pages of De Young)

Hetikohta uudenvuoden jälkeen suunnistimme isommalla perheporukalla De Young -museoon katsastamaan taidenäyttelyä: Van Gogh, Gauguin, Gezanne and beyond - post-impressionists masterpieces from musee D'orsay. Pidän todella paljon De Young museosta -museon perjantai-iltamat ovat minun ja puolisoni suosiossa- ja näyttely itsessään oli oikein onnistunut. Itse pidin todella paljon monista pointillismia edustavasta maalauksesta, ne jaksavat hämmästyttää. Ja no, Van Goghia ei pidetty nerona suotta, hänen työnsä ovat vaikuttavia!

Lopuksi kävimme viime viikolla katsomassa elokuvan Black Swan. Natalie Portmanin suoritus elokuvassa on huikea, ja muutamat visuaaliset efektit karvat pystyyn nostattavia -myös kankaalla. Elokuva kuuluu niiden häiritsevien joukkoon, jota on välillä jopa vaikea katsoa ja jonka jälkeen teatterista kävelee ulos kuin zombie, osaamatta oikein kommunikoida, yhä syvällä elokuvan maailmassa. Suosittelen lämpimästi!

Parhautta uudelle vuodelle! / Wishing you the best New Year!

2011-01-01T22:42:00.005+02:00

Uusivuosi vaihtui ystävien kanssa juopotellessa ja syöpötellessä. Alkuillasta teimme retken keskustaan ja piipahdimme eräässä baarissa tapaamassa ystäviemme veljeä, ja sieltä kuljeksimme Chinatownin läpi takaisin kotiin juuri parahiksi katselemaan tulituksia. Komea oli tulitus, ja näkymä keskustaan sekä Berkeleyhyn vievälle sillalle loi mitä kauneimman taustan tulitusta vasten. Tulituksia katsellessa oli kieltämättä melkolailla epätodellinen olo: minä, täällä, nyt, näkemässä kaiken tämän...? Olen totisesti mitä onnekkain paskiainen!

En jaksanut raahata kameraa mukana ja hyvä niin, sillä huomattavasti parempaa kuvamateriaalia tarjoilee San Francisco Citizen -blogi. Ei väliksi, että nuo kuvat ovat viime vuodelta, sillä ihan yhtä komeaa oli tänäkin vuonna!

*****
We celebrated New Year with friends, mostly snacking and drinking at home here in the city. Pretty early at night we took a little walk to SOMA and paid a visit to Tempest bar to meet a brother of our friends, and were back home just in time to climb up the hill and see the fireworks. The San Francisco fireworks were truly amazing, and the beautifully lit city and Bay bridge painted quite an unreal background for fireworks. My year changed in awe: me, here, seeing all this... how? I definitely am the most lucky little bastard!

I didn't have camera with me, but go check the San Francisco Citicen blog's images from last year. Way better photography that I could've been taken with my little old Canon.

Muutama joulukuva / Few Christmas shots

2010-12-30T04:13:00.016+02:00

Toisin kuin kotimaassa täällä isoon vedeen takana joulua juhlistetaan varsinaisesti vasta 25 päivä. Kokonainen päivä siis pitää odottaa, ennenkuin pääsee ahmimaan itsensä puolikuoliaaksi ja availemaan lahjoja! Ajoimme porukoille kuitenkin jo hyvissä ajoin aattona, ja esivenyttelimme vatsojamme Herran pikkuveljen valmistamalla herkullisella chilillä. Tällä kertaa otin lisää vain kerran...

Joulupäivän aamu valkeni harmaana ja sateisena. Heräsin poikkeuksellisesti lähes kukonlaulun aikaan, pirteänä kuin peipponen. Vessaan hiippaillessani minua vastaan tassutteli vanhempien makuuhuoneesta livahtanut, vielä hieman uninen kissanpentu, joka puskemisen ja nenäpusun jälkeen kiipesi niskan päälle kehräämään. Hengailimme siinä jonkun aikaa sateisen jouluaamun hiljaisuudessa, alennuslehtiä selaillen, kunnes kisu päätti palata omaan huoneeseen, ja minäkin sain tilaisuuden houkutella uni-masaa aamuiselle pikavisiitille.

Pikkukissan lempi hengailupaikka niskan lisäksi on keittiön pöydällä. Pitää olla läsnä siellä, missä tapahtuu!

Seuraavan kerran oven avatessani sen takaa löytyikin yllätys. Elämäni ensimmäinen joulusukka!

Sukasta paljastui karkkia ja suklaata, hammasharjat minulle ja puolisolleni kaikkea herkun mättämistä silmällä pitäen, huulirasvaa (taipumukseni huulirasvailuun on ilmeisesti pantu merkille, sillä rasvaa löytyi parista muustakin paketista. Puhallinsoittaja kiittää!), sekä otsalamput ja bandanahuivit vaelluksia varten. Lisäksi sukasta paljastui ihanan tuoksuinen saippua sekä maailman söpöimmät kissakorvakorut, joista ei tietenkään tullut otettua kuvaa.

Sitten alkoi hengailu. Rauhallinen aamiainen, päivänokoset kissan kanssa sohvannurkassa, lahjojen paketoimista ja kuusen alle laittamista, jossain vaiheessa kinkku uuniin ja ruoanlaittoa, -itse yritin tässä vaiheessa pääasiassa pysyä pois tieltä, sekä pitää pikku veijarimmekin pois pahanteosta. Kissanpennun löytäminen jouluaikaan on kohtuullisen helppoa, senkun vain katsoo mihin suuntaan kuusi heiluu, tai miltä puolelta on eniten tippunut koristeita.

Tämä paketti on sopivan kokoinen. Siis ilmiselvästi minun!

Tästä narusta ja tuosta kulmasta kun vähän pureksii, niin luulisi avautuvan...!

Kyllähän kaiken tuon puuhastelun jälkeen pitää nokoset ottaa. Kuusen juuren tuntumaan kertyvät paketit käyvät oivallisesti suojamuurista, täällä on pienen kissan turvallinen olla.

Vähän ennen ruokailua kilistettiin maljat ja jaettiin lahjat. Niitä olikin siunaantunut, ja kaikki hemmoteltiin poikkeuksetta piloille. Puolison pikkuveli oli ollut hämmentävän ahkera lahjanhankkija, ja käärinyt löytönsä ehkä maailman suloisimpaan lahjapaperiin!

Meidän pikkuperheen pieninkin sai lahjansa. Ystäväpariskunta muisti Pennyä uudella hienolla koirasängyllä! Koira ei ihan heti ollut uskoa, että upea punkka oli nimenomaan hänelle, mutta kun saimme Pennyn vakuutettua, että näin tosiaan oli, ei corgia saanut sängyltä pois enää millään. Kyllä Pennyn nyt kelpaa!

Lahjomisen jälkeen pöytä notkui kaiken maailman herkkuja (joista ei ole mitään kuvaa, mässääminen vei voiton dokumentoinnista 6-0): kinkku, salaattia, kermaperunoita, omenahilloa, lämmintä lisuketta jonka nimeä en tiedä, ööö... en oikeasti edes muista mitä kaikkea. Kaikki teki kauppansa, eikä tähteitä jäänyt edes nimeksi. Toisen ja kolmannen kierroksen jälkeen oli Moskovan muulin -pikkuveljen valmistamaa inkiväärivodkaa, inkivääriolutta ja limeä, ihan paras ruoansulatusneste!- sekä jammailun vuoro. Puhaltelin jonkun aikaa herran toisen pikkuveljen kanssa, joka saatiin houkuteltua tarttumaan kitaraan pitkästä aikaa!

Pikkukissa oli tällävälin aiheuttanut kosolti pahennusta vanhemmissa kissoissa, joista kaksi olivat vieraisilla Herran siskon ja hänen miehensä kanssa. Luulisi, että rääpäle väistää itseään viisi kertaa isompaa kissaa, mutta katin kontit. Urosleijonan egolla varustettu kolttostelijamme isotteli vieraille siinä missä oman talon kissoillekin.

Jännittävän päivän jälkeen piti toki osallistua keittiökeskusteluunkin, mutta unimatti yllätti kesken kaiken:

Pää suklaatorttua vasten on pienen hyvä nukahtaa!

*****
Christmas day was very rainy and very mellow; after a long awakening, opening our Christmas sock (including candy and chockolate and all kind of useful things from lipbalm to flashlights and bandanas for our hikes, not to forget the cutest cat-shaped earrings ever!) and peaceful breakfast I spent my afternoon mostly just playing with Kitten and keeping him and myself away from doing harm when my in-laws made us delicious christmas dinner. While we were wrapping the last presents and placing them under the tree Bitbit (that's what we mostly call the Kitten) was napping behind the ever growing wall of presents. My Husband's brother had bought tons of presents, and wrapped them into a cutest paper. Little christmassy robots melt all our hearts.

In the afternoon we had a toast for Christmas and started to open our presents, which were many. Suffice to say everyone was spoilt rotten :D -and then it was time to eat! There was ham, salad, creamy potatoes, jam, stuffing or something of a sort.... I can't even remember what all we had, but we had it big time and at least twice. Not too much scraps was left to the dogs, but don't you worry, dogs were just as spoilt as we humans! Especially our Penny who had a new, fancy dog bed for her to crash. Look at her expression, she couldn't believe that the beautiful new bed was all for her!

Lämmintä ja rauhallista joulua! / Wishing you a warm and peaceful Christmas!

2010-12-24T07:43:00.003+02:00

Kauniita asioita / Pretty things

2010-12-22T04:28:00.006+02:00

Petalumasta löytyy useampikin antiikki- ja secondhand -kauppa, ja toinen mokoma paikalliseen käsityöhön erikoistuneita putiikkeja. Eräästä toisenkäden liikkeestä tarttui joitain aikoja sitten mukaan tämmöinen teepaita. Ihastuin ikihyviksi paidan printtiin ja väreihin, ja minä, joka yleensä kartan krumeluureja kuin ruttoa, hyväksyin jopa pienet koristepaljetit osana juuri tätä nimenomaista teepaitaa.

Kaulaan osui paidan kanssa samaan aikaan väreihin yksiyhteen sopiva koru, ystäviltä synttärilahjaksi saatu lasiriipus. Riipus on paikallista käsityötä, ja niin täysin minun värinen!

Löysin viime reissulla Petalumasta viimein lehdissäkin kehutun putiikin, joka on erikoistunut ns. high-end designer tuotteisiin secondhandina. Pikavisiitillä bongasin mm. Demeulemeesterin prätkäsaappaat, Comme Des Garconsin farkut, ja (olisko ollut Yamamoton) upean takin... vielä ei mitään lähtenyt mukaan, mutta joulupukilta ruinattiin jo lahjakorttia mokomaan putiikkiin.

*****
From Petaluma one can find many antique and secondhand stores, and also stores that carry local artwork and handcraft. From one of those boutiques I found the t-shirt above; I fell in love to its colors and beautiful print so totally that I, who usually avoid all kind of bling, even accepted the small bling as a part of the print! Together with the t-shirt I had the necklace I had gotten from our friends as a birthday present. It is local handcraft and its beautiful colors went perfectly together with that tee!

I also finally had time to take a quick peek into the boutique I had read an article from local newspaper some time ago. The place especially carries high end designer stuff like Chanel, Prada, Armani etc, and also items from younger designers and labels. Since they carry both new and second hand one can make some serious bargains there! I found Demeulemeester biker boots, Comme Des Garcons jeans and an amazing coat I think was from Yamamoto. And then I ran out of time, thank gods... Didn't bring anything home, this time that is. The hint to Santa has been delivered!

Voi raekuuro! / Hail storm!

2010-12-22T03:22:00.006+02:00

Ja tapahtui toissayönä, että päätimme Herran kanssa katsoa Eraserhead -elokuvan. Molempien edellisestä katselukerrasta oli vierähtänyt se toinenkin vuosi -taisi olla viime vuosituhannen puolella molemmilla- ja kun Herra Halloweenista asti oli puhunut leffan katsomisesta uudelleen, niin otimme ja vuokrasimme sen kevyeksi illanvietoksi, porukoilla viikonloppua viettäessämme.

Puolivälissä leffaa huomasimme ennustetun myrskyn saapuneen; alkoi salamoida. Jonkun ajan päästä kävi kuitenkin semmoinen ryske katolla, että oli pakko pistää leffa katkolle ja mennä ulos hämmästelemään, minkänäköisiä kissoja ja koiria sieltä pani tulemaan. Eikä siellä mikään perus vesisade ollutkaan meneillään, vaan kunnon raekuuro; isoimmat rakeista olivat peukalonpään kokoisia (tuossa vaiheessa meitä alkoi hieman huolestuttaa, auto näet oli taivasalla ja isommat rakeet saattavat hyvinkin aiheuttaa peltivaurioita tai jopa rikkoa tuulilasin. Onneksi rakeet eivät kuitenkaan tuosta peukalonpään koosta enää kasvaneet) ja pienimmätkin pikkurillinpäätä suurempia. Kuuro kesti kymmenisen minuuttia jonka jälkeen rauhoittui vesisateeksi.

Leffan jälkeen kurkistimme ulos ja totesimme sateen tauonneen, joten lähdimme pienelle kävelylle koiran kanssa. Se oli Pennyn ensimmäinen lumikokemus, ja koira olikin varsin ihmeissään!

Taivaalla möllötti päivää vaille täysi kuu, ja se yhdessä taivaan halki kiitävien pilvien ja jäisen maan kanssa muodosti aivan huikean siniharmaavalkean yömaiseman!

(rakas joulupukki, näitä yökuvia ja kaikenmaailman makrotuksia varten se parempi kamera olisi totisesti tervetullut talouteen!)

Eilen aamulla rakeita oli maassa vielä aika paljon, mutta tänään lähtiessämme ne olivat jo täysin sulaneet. Mutta oli meillä kuitenkin melkein valkea joulu!

*****
We were in the middle of Eraserhead movie the other night when the storm hit. First it was thundering heavily and soon down came huge hails; biggest ones were the size of the tip of my thumb (at that point we both started to feel a bit worried since our car was parked without any shelter, but luckily the hails didn't grow any bigger)! After 10 minutes the ground was all white, and so after the movie we took Penny for a small nightly walk. She had never experienced snow before and granted was quite amazed by the white cold stuff... it was almost full moon and that together with icy white ground formed quite an amazing nightly view!

(dear santa, we would really, really appreciate a better camera to take these nightly and macro pictures)

After couple of days the last of the hails have been melted already, but for a while we had almost White Christmas!

Nörtti se on... / He is a nerd...

2010-12-15T20:36:00.004+02:00

Tapahtui päivänä muutamana, että anoppilassa ollessani yritin tehdä Macilla vähän hommia. Ja lukea suomalaiset lehdet siinä sivussa. Pikkukissa oli kuitenkin sitä mieltä, että hänellä on koneelle parempaa käyttöä

Jonkun aikaa taitoimme peistä siitä, kumpi konetta saa käyttää. Lopulta pikku hurmuri pääsi niskan päälle.

Seuraavana päivänä löysin kisun nukkumasta:

*****
The kitten in my in-laws' house is definitely a nerd. See what I mean?

Pari yökuvaa / Couple of nighttime pictures

2010-12-15T20:10:00.002+02:00

Financial district, Ferry building & Bay bridge

Downtown, from Coit Tower stairs

Anarchist-chapitalistic outfit of the day

2010-12-07T01:08:00.004+02:00

I felt like putting on the purple vest, and instead of throwing on one thick knit I added some thin layers under my beloved old leather jacket. Added Docs and ended up feeling like a little brat from London Camden! Now I should drag my old bones to practice some sax, even though I feel way unmotivated and lazy as hell after spending several hours out with a dog (the dog has fallen into a coma kind of sleep in the middle of floor). One, two, three, GO!

Hyvää syntymäpäivää Suomi! / Happy birthday Finland!

2010-12-06T08:39:00.002+02:00

Pikku hurmuri / Little enchanter

2010-12-06T04:11:00.003+02:00

Miehen vanhempien vanhimman kissan siirryttyä ajasta ikuisuuteen kunnioitettavassa 19 vuoden iässä taloon tuli tämä pikku hurmuri. Ei _mikään_ maailmassa ole kissanpentua suloisempi! Varsinkaan täysin pelotonta pientä poikakissaa, joka näyttää kaapin paikan niin talon koirille kuin aikuisille kissoillekin! Pikkuherran edesottamuksia seuratessa ja häntä leikittäessä mennä hujahti toinenkin tunti! <3

Talon toiseksi nuorin kissa, neito joka aina tähän asti oli tottunut olemaan kaikkien palvoma kissaprinsessa, oli totaalisen kiukkuinen ja sähisi pikkukissalle aina tämän nähdessään. Bonkers -rassu! Ei ole helppoa kilpailla pennun kanssa, tämän tietänee yhtälailla jokainen, jolla on nuorempia sisaruksia ;->

After my in-laws' oldest cat Susu left this world (in respectable 19 years of age!) this little charmer came in the house. There is abso-lute-ly nothing cuter than a little boy kitten who puts in order as well the dogs than the adult cats of the house! It was very easy to lose hour after another while playing with him. <3

The second youngest little lady cat, who had gotten used to be the cutest and the most adored cat in da house, was totally grumpy and hissed to the kitten evey time she saw him. Poor Bonkers! It ain't easy to be only the second most adorable creature (everyone who has younger siblings probably knows how it is ;->!

Takkirakkautta / Love this coat

2010-12-02T05:02:00.004+02:00

Koska viisaana tyttönä jätin ihanat villakangastakkini Suomeen olen ollut nyt, kylmempien kelien koitettua, takkipulassa täällä: rakas vanha nahkarotsi pitää tuulen, mutta sen alle ei mahdu paksumpi neule. Paksut neuleet pitävät lämpiminä tyynempinä päivinä, mutta rannikolla tuo tuuli on issue yllättävän usein...

Joskus syyskuun puolella törmäsin Anthropologiella mitä hehkeimpään vyötäröpituiseen villakangastakkiin, mutta silloin pukkasi vielä helteet päälle eikä mun mieleeni tahtonut mahtua, että täälläkin voisi joskus olla tosissaan kylmä. Pihiyskin iski päälle, kun muilla takeilla kuitenkin tarkeni.

No, häiden alla hilppasin samaiseen putiikkiin mekon hankinta mielessä. Sisään astuessani rekisteröin samantien, että takkeja ei ole enää yläkerran rekissä... meinasin ihan tosissaan saada slaagin kun hoksasin takit alakerran alerekistä, ja liki puolen hinnasta tippuneen pois! Harvoin on visa niin vikkelästi vingahtanut!

Pahoitteluni, kuvan laatu ei tuolla wanhalla Canonilla ole enää ihan kirkkainta kärkeä. Itse asiassa vähänkin pimeämmällä aika luokattoman huono. Joulupukki hei, vinkki, vinkki!

*****
One of the best bargains this autumn is this woolen jacket from Anthropologie; I fell in love with it when it was still summery and warm, and thus didn't really feel like buying it back then. After couple of weeks I found it from sale - almost 50% of the price had cut off!

Good enough. I was stupid enough to leave my woolen jackets in Finland and now when the winter has seriously kicked in I've been suffering a lack of layers that would keep both wind out and warmth in. My good old leather jacket keeps wind out but no thicker knitwear fits in... so this little bargain was almost like tailor made for a silly Finn!

Hella / Stove

2010-11-30T21:19:00.006+02:00

Oltiin taas pohjoisessa, tälläkertaa kiitospäivää viettämässä. Elämäni ensimmäinen kiitospäivä kohtasi kotimaisen joulun ylensyönnissä ja -juonnissa, puolison isän loistavasti kokkaama kalkkuna muistutti maultaan ja tekstuuriltaan yllättävän paljon äiteen joulukinkkua! Nam. Kuvia päivällisestä ei ole, keskitin kaiken tarmoni kalkkunan ja muiden herkkujen tuhoamiseen. Housut menee kiinni vielä! Joulun jälkeen pitää ehkä vaihtaa tuumaa isompiin ;)

Olenko vielä hehkuttanut meidän hellaa? Kas tässä työkalu, jonka äärellä sopii soosia vääntää. Kaasukäyttöinen kuten suurin osa helloista täälläpäin. Minua henkilökohtaisesti repii Suomen sähköhellabuumi, ja että kotomaassa kaasuliedestä -jos sopivan sellaisen edes onnistuu löytämään- saa maksaa itsensä ja jälkeläisensäkin kipeiksi. Mutta jos on massia tai keittiöremontti tulossa suosittelen kaasuhellan hankintaa lämpimästi. Laitos on paitsi wokkikokkaajan märkä uni, niin myös sähköliettä monin tavoin energiataloudellisempi. Ei pala pohjaan keitokset eikä niinikään kokin päreet veden kiehumista odotellessa.

*****
We were back north last week, celebrating my first Thanksgiving and my husband's brother's wedding. What comes to gluttony Thanksgiving reminds very much of Finnish Christmas; there was turkey -made by my father-in-law and it was sincerely the most delicious turkey I've ever eaten, reminded a lot my mom's Christmas ham- with filling, salad, mashed potato and gravy, cranberry jam... do I forget something? And yes, both apple and pumpkin pies for dessert. Everything was so delicious that I totally forgot to take pictures, I only ate and ate and... I still fit in my jeans but am afraid after Christmas I have to start wearing something, eh, bigger ;)

Btw have I yet praised our stove? Like most of the stoves here this one is using gas, too, which makes it not only a great tool for cooking but also more energy-economical than our ordinary electric stoves in Finland. I really wish gas stoves were both easier to find and cheaper in Finland. If you like cooking and have a kitchen renovation in mind I highly recommend you give a gas stove a serious thought or two!

Blue Moon

2010-11-22T20:47:00.006+02:00

Muutama yökuva, vassokuu! Näillä on monille täysikuille omat nimensä: marraskuun täysikuu on kuulemma nimeltään Blue Moon. Lokakuun oli Hunter's moon, syyskuun Harvest moon.

Nurkan takaa yllättivät minut, nuo huikeat jouluvalot toimistorakennusten kyljessä. Valitettavasti minulta loppui aika -mun piti olla jo kotona kun vielä juoksin yökuvien perässä- mutta toivottavasti jossain välissä ehdin ja muistan käydä nappaamassa muutaman vähemmän tärähtäneen kaupunkiyökuvan noista valaistuista rakennuksista!

Päiväkävelyllä / Walking with Penny

2010-11-22T03:39:00.004+02:00

Käytiin Penny -corgin kanssa kävelyllä, kun oli niin nätti syyssää. Kirpakka ja aurinkoinen, joskin myös hyvin tuulinen keli. Poikkeuksellisesti tulin myös ottaneeksi kameran mukaan, vaikka kuvasaldo ei ehkä päätä huimaa on se sitäkin värikkäämpi. Ja ilmeikkäämpi.

Monet kukat kukkivat vielä ihan täysillä täällä. Kuten nämä kaksi seinänvieruskasvia:

Nosebook -päivitysten tutkimista:

Tämän auton omistaja -nyt piilossa etuoven takana- ruokki rannassa lintuja. Pulut kiipesivät hänen olkapäilleen, sekä auton katolle ja konepellille:

Surffaajille ja purjelautailijoille päivä tarjosi mitä parhaimmat tuulet:

Värikkäitä pikkukiviä kadulla. Voin vain arvailla tarinaa näiden takana:

Onnellinen ja hyvin ulkoillut corgi, joka ei ole juurikaan kävelyn jälkeen eteisen matolta liikkunut (ainoastaan etsimään piilotettua kananpalaa):

*****
I took our corgi Penny for a walk, and also took some pictures. It was a nice, sunny autumn day!

Chilikokemus / Chili experience

2010-11-21T21:27:00.004+02:00

Olipa kerran olutravintola, joka erään keskiviikon iltana tarjosi hot wingsit 50 senttiä kipale. Minä ja Herra sekä kourallinen ystäviä eksyimme kyseiseen ravintolaan tuona iltana, ja koska tarkoitus oli parantaa ystävän muuton aiheuttama nälkä ja jano hyvässä seurassa, tilasimme laatuoluiden seuraksi voileivät sekä joitain koipia. Valitsimme neljästä tulisuusluokasta keskimmäiset, kakkosen ja kolmosen. Neljä koipea per tulisuusaste.

Kakkoskoivet olivat mitä mainioimmat; juuri sopiva tulisuus, herkullinen Dave's Insanity -chilikastikkeen maku saatteli kananlihaa ääntä kohti hyvässä tempossa. Herra vieressäni aloitteli kolmoskintuilla, ja totesi jossain välissä tulisuuden olevan myrkyllistä luokkaa. Tässä vaiheessa vaihdoin yhden omistani yhteen hänen koivistaan.

Ensin maistoin vähän vahvemman Insanityn ja totesin koiven olevan huomattavan tulinen. Hetikohta viimeisiä lihanpaloja suuhun repiessäni tajusin, etten ollut ymmärtänyt ympärillä käydystä keskustelusta mitään viimeiseen kymmeneen minuuttiin. Joku kysyi jotain ja oli kuin kiinaa olisi kuunnellut. Uloshengittäminen kävi mahdottomaksi ja päässä alkoi surista, ohimolta valui hiki. Olin todella väkevässä chilipilvessä, ns. lisko-efekti oli jo ylitetty, kieli ei tuntunut enää suussa eikä päähän juolahtanut yhtään ainutta ajatusta saati sanaa, henki kulki vain sisäänpäin pieninä annoksina. Jossain vaiheessa totesin epäileväni ääneen, ettei mikään maanpäällinen huume pystyisi tällaiseen endorfiiniryöppyyn.

Tila meni ohi noin puolen tunnin jälkeen, ja jätti jälkeensä syvän ja pysyvän kunnioituksen mokomaa palkokasvia kohtaan. Sekä lievän kaihon kyseisen ravitsemusliikkeen kanankoipia kohtaan. Jestas! :D

*****
Last Wednesday me and my Husband went to a beer bar to spend some time with friends. The barhad a happy hour for hot wings, which we of course wanted to taste. We chose the hotness 2 and 3, four being the hottest possible.

Wings number two were delicious, just the right amount of hotness and I could easily recognise Dave's Insanity sauce from the sauce. Mister, on the other hand, told me that the number three wings are more towards poisonous than delicious, so I had to switch one wing of mine to one of his...

After I'd finished the wing I found myself in a situation where I didn't understand a word that was spoken around me or to me (apparently hadn't for the last 10 minutes or so) nor could I produce a sound or word myself. My temple covered with sweat I couldn't feel my tongue anymore, couldn't breathe but inwards and felt seriously strong buzzing effect in my head. I have never, ever experienced such chili rush in my life, and I have used Dave's sauce on the bread!

The chili high was over after approximately half an hour, and left me with a serious respect for the plant. And a slight yearnign for more... ;)

Karvainen kaveri / Hairy fellow

2010-11-21T02:12:00.008+02:00

Vietettiin viikko pohjoisessa, Herran porukoilla. Heti ensimmäisenä päivänä vastaan käveli, tai oikeammin Herra pyydysti autotallista kuljeksimasta tämmöisen tyypin.

Mulla on joku juttu hämähäkkieläinten kanssa. Lapsena ja teininä pelkäsin niitä kuollakseni, ja olisin varmasti syönyt mieluummin kolme paketillista rusinoita kuin oleillut samassa huoneessa hämiksen kanssa. Sittemmin pääsin pelosta eroon, osittain lukemalla hämähäkeistä kaikenlaista, ja seuraamalla niitä hyvän välimatkan päästä, ja nykyisin kun näen hämähäkkieläimen on reaktioni ennenkaikkea uteliaisuus.

Ja huomatkaa, seinälukit eivät ole hämähäkkieläimiä, vaan karmivimpia lukkiotuksia mitä universumi päällään kantaa. Piste.

Pikkuinen teinitarantella, reilun tuuman kokoinen plus jalat, pääsi siis autotallista allekirjoittaneen hämmästeltäväksi ja kuvattavaksi, ja vapautettiin jonkin ajan päästä takaisin luontoon jonne se sangen sujuvasti katosikin.

Vähän tarantellakohtaamisen jälkeen otin löylyjä mustan lesken kanssa; porukoiden saunassa asustaa oikein pyylevä leskitäti. Yritin kerran letkulla huuhtoa enimpiä mustia leskiä saunasta pois, mutta koska tämä nimenomainen yksilö ei näytä olevan suihkustakaan moksiskaan, niin olkoon, mikä minä olen sitä kotoaan häätämään. Niinkauan kun pysyy siellä jalkalistan tuntumassa eikä pyri syliin, ja painuu listan taakse kun on minun saunavuoroni.

Äiti: olisitko kaksikymmentä vuotta sitten uskonut että minä juttelen tarantelloille ja saunon mustienleskien kanssa? ;)

*****
We were up north with my Husband and he bumped up into this little (1,2 inch or so plus legs) tarantula in a garage. I have this thing with spiders; as a child and teen I was deadly scared of them, but nowadays they wake my curiosity and one can easily find me butt up in the garden examining a strange looking spider! So my darling cought the tarantula for me to marvel and photoshoot, and then release back to the nature. My mom will never believe this, but I thought the spider was cute!

And please note daddy longlegs are not spiders, but creepy harvestmen!

After spending some quality time with tarantula I went to sauna where there lives a big old black widow. I once tried to hose the sauna to get rid of most of the widows, but this stubborn one keeps living there so I reckon the sauna is her home and so be it. Every time it is my turn to have steams she makes room and disappears under the panels, so I feel pretty comfortable with that. Black widows are not aggressive spiders; they rather give room to people than attack if they only are given the choice and are not having babies to defence for.

Aina tuoretta / Always fresh

2010-11-15T21:55:00.006+02:00

En ole koskaan ollut mikään erityisen vannoutunut kahvinjuoja vaan aina enemmänkin vihreän ja yrttiteen ystävä. Kahvi on ollut välttämätön paha silloin, kun töissä on pitänyt olla hereillä, ja kahvi on niinikään toiminut sosiaalisena juomana kun kalja/viini/drinkit/fisut eivät ole olleet vaihtoehto. Eli siis tyyliin pari tuntia ennen töihin tai muihin velvollisuuksiin paneutumista. Joskin myönnettäköön, että sanonta "lähdetäänkö kahville" on hämmentävän usein sisältänyt jonkinlaisen viittauksen mallas- tai muihin alkoholijuomiin, ainakin sitten sen kahvin juomisen jälkeen. Jollainhan se kitkerä Juhlamokan maku on pitänyt pois huuhdella...

Ei sillä, että täälläkään kahvia litrakaupalla kiskoisin -totta puhuen minulla kesti melko tovin tottua paikalliseen tummaan paahtoon- saati että iltakahveja tuosta vaan nappailisin kuten rakkaat sukulaiset Suomessa, mutta suhtautumiseni kahviin on muuttunut ehkä piirun verran nautinnollisemmaksi. Syy siihen löytyy keittiöstä: kahvimylly!

Sähköinen kahvimylly on ehkä nerokkain keksintö sitten (moottori)pyörän tai saksofonin! No, lämminvesivaraaja on myös aika kiva asia... mutta tämä on myös ihan mieletön laite. Kun kahvin jauhaa vain hetkeä ennen kuin sen läpi kaataa kuuman veden, on maku jotain ihan muuta kuin herratietää kuinka kauan sitten pannujauhettu keitinkahvi. Koska kahvipuristimella tuotettu kahvi on Herran makuun liian "mutaista" käytämme yleensä puristamisen sijaan ihan normaalia, keittimistä tuttua suodatusmetodia juoman valmistamiseen. Yksin ollessani puristelen mutakahvit itselleni.

Raatimme suosittelee lämpimästi! Tämä on myös erinomainen lahja kahvikissalle, jolla on jo kaikkea muuta paitsi kahvimylly; kylkiäiseksi säkillinen hyvänlaatuisia kahvinpapuja sekä levyllinen lempisuklaata ja jo on kumma jos ei kehrää.

*****
I have never been much of a coffee drinker but rather a green & herbal tea lover. I still have managed to develop a little addiction towards coffee here, after I got over the darkness of the roast of local coffees that is. The main item to be blamed of my addiction is the electric coffee mill that guarantees fresh coffee whenever you want - maybe the best invention since (motor)cycle and saxophone!

I still don't drink much -maybe a cup or two per day- and there's no way I could drink coffee right before bedtime like my Finnish relatives, but this little machine has definitely helped making coffee a little bit more than just something I have to consume if I want to stay awake at work. I warmly recommend getting a coffee mill to anyone who wants to add a bit quality to their coffee moments!

Also, if you think of a christmas present to a coffee drinker who already has everything but a coffee mill, this might be the present to him/her! Add a bag of high quality coffee beans and a favorite chockolate bar!

Erään illan asu, vaihtelun vuoksi / Clothes, for a change

2010-11-11T20:37:00.009+02:00

Aina ei jaksa valittaa byrokratian vaikeudesta tai siitä, miten kylmäksi täälläkin keli on muuttunut, joten paiskaanpa erään illan asulla. Olin katsomassa kirjoitustyöryhmän, johon Herra on pari kuukautta osallistunut, viimeistä iltaa, jossa kirjoittajat lukivat tekstejään ja jonne oli siis kutsuttu ulkopuolisiakin kuuntelemaan. Sonian villapaita, johon hukuttautumista olen jo hieman ehtinyt ikävöidä, pääsi ulos yhdessä mustan minihameen, purppuraisten sukkisten, säärystimien ja maiharien kanssa. Olipa harvinaisen kotoisa olo noissa vaatteissa! Ja Herra oli ihan kiistatta porukan paras lukija!

PS. Tsekatkaapa mihin törmäsin Haight Streetillä päivänä muutamana. Jumalaisia kenkiä, eikö?! Nyt ei voi sitten enää sielläkään kulkea turvallisesti ellei jätä luottokorttia kotiin.

*****

I attended a reading where my Husband was reading, too. Sonia's knitted shirt that I already had missed quite a bit got out with me together with a black mini skirt, purple tights, legwarmers and army shoes. I felt very at home in these clothes. And I have to be honest and admit my dear Husband was the best reader! <3

PS. Check out this shoestore I bumped into at Haight Street... aren't the shoes adorable!?! So from now on I have to make sure to leave my credit card home even if I only pay a short visit at Haight st.

Halloween

2010-11-09T01:46:00.010+02:00

Nyt, kun meillä on melkein vapaapäivä -olen vain istunut netissä ja sähköpostin äärellä yrittäen selvittää paperisota-asioita- ehdin ehkä vihdoin viskaamaan muutaman kuvan Halloweenilta.

Pyhä tuli ja meni, vähän niinkuin tämä bloginpitokin, oikein sievässä epäjärjestyksessä. Äitini ja siskoni lennettyä kaupunkiin perjantaina ajoimme pyhäpäivien viettoon pohjoiseen jo lauantaina. Yövyimme Herran vanhempien luona, illan kaiversimme kurpitsoja ja nauriita sekä joimme olutta, ja seurustelimme perheiden kesken. Pyhäsunnuntaina kävimme ensin lounastamassa, jonka jälkeen hämmästelimme Sebastopolin romupatsaita, joista olen aikaisemminkin täällä hehkuttanut. Sisko pukeutui teeman mukaisesti, samoin corgimme Penny. Itselläni oli vain tummanpuhuva normaali vaatetus, mutta ehkä ensi vuonna jo noidun itseni joksikin pelottavaksi hahmoksi. Vielä kun joskus saisin puhutettua Herrankin vetämään kostyymin niskaan!

Penny ei ensin alkuunkaan välittänyt kostyymistaan, mutta asusta eroonpyrkiminen loppui kuin seinään kun hän huomasi, että että bumble-dog saa kosolti huomiota ja rapsutuksia!

Muutama uusikin patsas oli ilmestynyt Sebastopolin katukuvaan; erään talon pihalla luutaili ajankohdan hengen mukaisesti noita, ja toisen talon pihalla venytteli ihana irvikissa.

Joltakulta oli ehkä lähtenyt kurpitsalampettien kaivertaminen hieman käsistä? Nuo ovat takuulla näyttäneet mahtavilta pimeässä!

Myös eräs parhaista koskaan näkemistäni Halloween -asuista käveli vastaan Sebastopolissa.

Sebastopolista ajoimme tuhattajasataa Petalumaan tapaamaan Herran vanhemmat ja tekemään pienen kävelyretken ympäri Petaluman kaupunkia. Tässä kaupungissa Halloween otetaan tosissaan! Tämänvuotinen juhlintamme jäi valitettavasti edellisvuotista paljon vaisummaksi, sillä minua alkoi jännittää seuraavan päivän tahtominen, ja muita autokuntamme naisjäseniä painoi jetlag. Kuviakin tuli otettua vain muutama.

Ensi vuonna onkin sitten syytä juhlia kunnolla, kun on yksivuotishääpäiväkin ja kaikkea. Sillävälin viihtykäätten viimevuotisten kuvien parissa.

Paperisota

2010-11-05T06:21:00.004+02:00

Ei mikään ole niin pelottavaa kuin byrokratia! Paitsi byrokratia kielellä, joka ei ole äidinkieli. Jestas!

Tiesimmehän me, että paperisota meidän naimisesta syttyy, ja että sitä soditaan sitten maan perusteellisesti molemmilla puolilla palloa. Ja onhan meillä sentään avustava henkilö hoitamassa osaa asioista, mutta silti se kauhistuttaa. Vatsa menee solmuun aina kun lomake tuodaan eteen: entä jos teen virheen? Entä jos muistankin tämän tai tuon tiedon väärin? Entä jos ne eivät annakaan minun jäädä... entä jos, ENTÄ JOS?

Se on ihan siinä ja siinä, etten mieluummin hyppäisi tynnyrilliseen näitä:

(Kuva täältä)

Mutta joskus tämäkin aika on vain muisto, jolle voi hymyillä kokemusta viisaampana.

*****

Nothing on this planet is more scary but bureaucracy. Except bureaucracy with foreign language! My gosh... of course we knew what we were up to when getting married, and we are lucky to be able to have some help with all this, but I can't help being horrified every time a form has to be filled! Not only I'm afraid of making mistakes or remembering some information incorrectly, but also "What If Something Goes Wrong And They Won't Let Me Stay"? I could almost jump into a cask full of good ol' daddy longlegs to make the bureaucracy part be past already!

Almost.

But one day this is just a memory. A memory of an experience that hopefully made me a bit more wise of this world I live in. And maybe after this I won't be so scared of buraucracy anymore.

News

2010-11-03T01:28:00.005+02:00

Monet teistä saattavat jo tietääkin, että minusta tuli eilen rouva. Seremonia pidettiin San Franciscon kaupungintalolla, ja tilaisuus oli hyvin vapaamuotoinen. Ei valkoista kermakakkumekkoa, ei kimpunheittoja, paikalla tapausta todistamassa olivat vain lähisukulaiset -myös minun siskoni ja äitini lensivät juhlimaan- ja tuomari. Mutta puitteet olivat kyllä sitäkin komeammat!

Viimeiset hetket neitinä

Tilaisuuden jälkeen lounastimme pitkän kaavan mukaan, jonka jälkeen kotiuduimme ja simahdimme juhlan kunniaksi kunnon yöunet vieville päiväunille! Naiminen on niin kovin rankkaa...

...no, ehkä viikonloppuna jotain pientä juhlantynkää ystävien kanssa. Jos säät sallivat.

Puvun hankkiminen olikin työn takana, sillä en halunnut perinteistä kermakakkumekkoa vaan jotain, mitä voin huoleti käyttää myöhemminkin. Asuksi löytyi lopulta leikkisä ja kaunis kahvikuppimekko Anthropologielta.

Sormukset haimme antiikkiliikkeestä, joskin tämä minun on väliaikainen siihen asti että saan kätösiini perintösormuksen, jota alunperin aioin käyttää mutta joka epähuomiossa jäi Suomeen. Tänne ei kuulemma saa lähettää postitse koruja, joten lopullinen sormus odottaa kesään.

Ellen sitä ennen ota ja kiinny tykkänään tähän kaunottareen, joka tuo mieleeni Kalevala-sormukset!

*****

Most of you might already know I got married, yesterday. The ceremony itself was held in San Francisco City hall and was rather casual, only the closest relatives -also my mom and sister made a surprise visit which was nice- and the judge were present. But what we lacked in traditional celebrating we totally replaced by the size and the looks of the venue itself!

After the wedding ceremony we had a wonderful lunch together, and then drove home -just to pass out for a nap that totally ruined our nightly sleep. Such a celebrating...

...well, maybe at the weekend we will celebrate with friends. If the weather allow.

I wanted to dress up to something I can use again later, and after some serious seeking I found the whimsical coffeecup-dress from Anthropologie. The rings we bought from antique store, the one I chose reminds me of Kalevala jewelry.

Kiirettä pitää...

2010-10-29T05:19:00.009+03:00

...niin, että päässä alkaa rakoilla. Unohtelen asioita niinkuin en ikinä ennen ja olen muutenkin vähän "kahvilla" tuon tuosta. Virastoissa juoksemisella on aina ollut minuun tosi kummallinen vaikutus.

Halloween on ihan ovella, ja se näkyy jokapaikassa. Kuntosalin kaiteita pitkin ryömii paksu hämähäkinseitti jossa roikkuu irtosormia. Naapurin jos toisenkin ikkunasta kurkkii luuranko. Meidän keittiön pöydällä kaivertamistaan odottaa kurpitsa.

Keli on syksyinen ja tänään aurinkoinen ja kuulas. Muutama päivä sitten satoi vaakasuoraan, kolme päivää putkeen. Ensiviikoksi on luvattu tämmöistä nättiä, ja sitten viikonlopuksi synttärijuhlien kunniaksi sadetta.

Postauksen virkistäjänä tilannekuva kadulta, muutaman viikon takaa kun intiaanikesä oli kuumimmillaan. Tässä aika monta sangen erilaista tyyliä kohtasivat ja ohittivat toisensa keskustassa. Oli pakko napata salakuva, senverran äärilaitoja hivottiin tuossa! Kannattaa klikata kuva isommaksi...

Arvostan sitä miten erilaisia tyylejä ja ihmisiä täällä näkee, aika usein vaan saan potkia itseäni etten kanna kameraa koko ajan mukana. Mukavuus menee yleensä kuvaamisen edelle: minä satun vihaamaan isoja (ja vähän pienempiäkin) käsilaukkuja, eikä yli olan heitettävään nahkataskuun mene minkäänkokoinen kamera kun siellä asuu jo lompakko, puhelin ja noin puoli tusinaa muuta tähdellisempää asiaa. Ette uskoisi jos näkisitte miten monta asiaa pikkuiseen nahkataskuun saa mahdutettua - siinäpä oiva postauksen aihe!

Punk

2010-10-14T05:36:00.008+03:00

Kalifornian säänjumalat järjestivät (ainakin minulle) erittäin mieluisan yllätyksen muutaman päivän hellejakson muodossa. Huolet ei paljon paina ja hymy on tosi herkässä, kun jaloissa on läpsyt ja mittari näyttää yli kahdeksaakymmentä! Tämän, sekä katukuvassa alati lisääntyvien kummitusten, noitien, luurankojen ja jättiläishämähäkkien kunniaksi korkkasin kurpitsaoluen:

Halloweenin alla kurpitsaoluita ilmestyy kauppoihin enemmänkin, mutta tämä sisältää oikeaa kurpitsaa eikä pelkästään kurpitsamaustetta kuten useimmat lajitoverinsa. Ensivaikutelma olikin ruokaisa kurpitsan tuoksu. Tämä on myös pehmeämpi kuin normaali Dogfish jota Herra toisinaan juo, joko kurpitsa pehmentää humalan makua tai sitten tämä on vähempihumalainen muuten. Oikein hyvää!

Enpä olisi uskonut että minusta olutsnobi vielä keski-ikäistyvillä päivilläni tulee...

Minulle on tullut tavaksi laajentaa reviiriäni treenimatkoilla aina kun aikataulu sen suo; olen hyppelehtinyt uusiin busseihin ja kävellyt entuudestaan tuntemattomia reittejä, vähän eksyillytkin. Kotimatkat ottavat välillä useamman tunnin, mutta onneksi Herra viihtyy työpöytänsä äärellä mitä mainioimmin.

Tänään loikkasin bussista Cow Hollow:ssa, alueella jossa on kosolti vanhoja taloja täynnä pieniä putiikkeja, gallerioita, ravintoloita, kauneudenhoitoloita jne. Tunnelmaltaan enemmän design kuin shopping district, vaikka jälkimmäisessä löytyykin. Paitsi että päiväni teki täysin paikallisen rautakaupan ovivahti -sangen aristrokraattisin elein sisääntulevia asiakkaita arvioiva kissarouva- niin myös pahaa-aavistamattoman ikkunashoppailijan kenkävalikoimallaan sisäänsä houkutellut putiikki. Aika harvoin ikkunaostoksilla ollessani minulle tarjoillaan alennuksien lisäksi shampanjaa ja tryffeleitä sekä juustokeksejä! Meininkiin ei kuulemma ollut sen kummempaa syytä: kaupan pitäjillä oli vain tullut sellainen fiilis, että he haluavat pitää juhlat. Arvostan!

Mitä ostoksiin tulee sain pidettyä näppini vaivoin kurissa, mutta laitan postauksen silmäniloksi kuvan parin viikon takaisesta kenkälöydöksestä Crossroadsilta. Värit, kuosit, leikkisyys: check, Steve Madden vain osaa tehdä mun silmääni miellyttäviä kipsuttimia ja klompsuttimia! Mutta koska vaivaisenluut eivät ole helteestä huolimatta mihinkään sulaneet, ja koska kävelen päivittäin aikamoisia määriä eivät kaunokaiset ole vielä päässeet ulos... toivottavasti pian.

Että osaavatkin olla nätit!

Jeremiah O'Brien

2010-10-11T02:03:00.019+03:00

Täällä on ollut samanaikaisesti käynnissä Fleet Week ja LitQuake, joten viikonlopulta ei ole tapahtumaa puuttunut. Herran vanhemmat hommasivat meillekin pari viikkoa sitten liput museolaiva Jeremiah O'Brienille, joten tänä vuonna pääsin hämmästelemään eilistä lentonäytöstä vanhan sotalaivan kannelta käsin. Omistan tämän blogimerkinnän langolleni, jolla on synttärit jossain lähitulevaisuudessa. Onneksi olkoon Timo!

Henkilökunta oli ystävällistä ja vastaili mieluusti hölmömpiinkin kysymyksiin.

Laivaa pääsi tutkimaan yllättävän vapaasti; hyttikäytävillä haahuillessa eksyin puolivahingossa konehuoneen uumeniin. Jestas mikä mylly, pienen auton kokoinen, männät kuin olohuoneen pöytiä... Titanic -elokuvan konehuonekohtaukset on kuvattu täällä!

Kannelta puolestaan löytyi tykit ja konekiväärit tähtäilykuntoisina, erityisesti pikkupoikien mutta myös varttuneemman väen iloksi.

Lipun hintaan sisältyi risteily San Franciscon lahdella, lounas, virvokkeet sekä ohjelmaa. Aluksi risteilimme Golden Gate sillan tuolle puolen, josta osallistuimme sotalaivaparaatiin.

Alcatraz. En ole muuten vieläkään ehtinyt käymään...

Koko matkamme ajan meitä seurasi luotsivene. Pikkuisessa purtilossa oli melkoisesti voimaa, se kun saattoi tarvittaessa toimia vaikka hinausaluksena isolle höyrylaivalle!

Paraatin ensimmäinen alus oli palolaiva. Sitä seurasi valtava aktiivinen sotalaiva, jonka nimeä en muista mutta jonka uumenista kerrottiin löytyvän vaikka millä mitalla tuhoisaa tulivaoimaa... Onneksi tässä mennään ihan rauhanomaisissa merkeissä.

Laivalta löytyi myös naiskauneutta, sekä maalauksien että ihanaisen tyttötrion merkeissä. Lauluyhtye viihdytti meitä ikivihreillä vanhanajan tyyliin.

Lauluyhtyeen lisäksi meitä viihdytti bändi, sekä säkkipillinsoittaja!

Golden Gatelta risteilimme Oaklandiin ja Berkeleyhin vievän sillan ali. Sillat ovat miltei yhtä vanhoja, mutta viehättävyydessä Golden Gate vie voiton kirkkaasti kotiin. Bay Bridge on sinänsä mielenkiintoinen insinöörintyön näyte myös, ja autoilijan/kyytiläisen näkökulmasta erikoista siinä on se, että kaistat kulkevat eri kerroksissa: Oaklandiin päin mennään kerrosten välissä, takaisin tullaan ylempää kerrosta pitkin (on muuten todella komeat maisemat kylille päin pimeällä!).

Risteilyn jälkeen ankkuroimme Alcatrazin lähistölle nauttimaan maittavaa lounasta ja seuraamaan lentonäytöstä. Ensin taitojaan meille esitteli kaksitaso, jonka toikkarointia pitkin lahtea seurasin monttu auki. Lentokoneen ei vaan kuulu tehdä voltteja, kiepit vielä menettelee, mutta voltteja...!?!

Näytöstä seuraamaan oli tullut pari muutakin venekuntaa. Paattiruuhka!

Blue Linen matkustajakone teki joitain ylilentoja mainosmielessä, kyseessä on siis uutukainen lentoyhtiö. Myös vesillä löytyi silmänruokaa wanhoista purjelaivoista siipialusreplikaan. Oli hauska katsella ihmisiä laivalla, moni vanhempi mies oli niin tohkeissaan koneista, etteivät paljon pikkupojille innostuksessa hävinneet!

Kaksitason jälkeen temppuiluvuorossa olivat hävittäjät. Olisko nämä olleet migejä, mene ja tiedä, komeasti kuviolensivät nämäkin ...kaksitaso vei silti voiton kotiin temppuilun näyttävyydessä ;)

Lentonäytöksen päätti enkelparvi muodostelmineen. Komeita ovat koneet, ja perinjuurin taitavia niiden ohjastajat! Blue Angel -hävittäjät lensivät kaikenmaailman rykelmissä, timantissa, rivissä, ylösalaisin, hidasta lentoa, ympyröitä, kuvoita. Haluaisin tosissani tietää, miltä tuntuisi olla tuollaisen kyydissä!

Tilaisuuden jälkeen pikainen freesaus kotosalla ja juoksimme puoli kaupunkia löytääksemme vapaan taksin. Se toinenkin ilmailuviikon vieras oli päättänyt jäädä juhlimaan lauantaita kaupunkiin, ja mm. Van Ness, kuusikaistainen läpi kaupungin menevä katu, oli kuin parkkipaikka! Onneksemme löysimme taksikuskin joka oli halukas ottamaan ajo-ohjeen laitakatujen kautta, ja pääsimme kuin pääsimmekin seuraamaan erään Herran lempikirjailijan lukua suht. ajoissa. Tässä kohtaa jätin kameran kotiin joten tapahtumasta ei ole kuvia, mutta uskokaa kun sanon, että mielenkiintoista ja mukavaa oli jopa ei-niin-kirjallisen muusikonrentun näkökulmasta! Mission on ihanan eläväinen kaupunginosa jossa tapahtuu paljon kaikenlaista artsua mutta jossa ei ole liikaa turismia, vähän niinkuin Kallio Helsingissä. Taas kerran minulla heräsi hurja hinku muuttaa sinne!

(minulla ei ole mitään turismia vastaan sinänsä, mutta kaikkinainen viina & bileturismi on vaan niin synkkää...)

Fleet Weekin ohjelma jatkui vielä tänään, ja kämpästämme avautuva näköalan kaistale tarjoili uusinnan eilisestä ilmailunäytöksestä kotisohvalle. Ei hassumpaa.

PS. Special thanks to Mary & Paul for giving me this opportunity to see Blue Angels from the deck of Jeremiah O'Brien!

PPS. Museolaivalle on pääsy myös ilmailuviikon ulkopuolella, kannattaa käydä katsomassa jos osut näille nurkille!

Viikonlopun satoa / Weekend pickings

2010-10-10T21:06:00.004+03:00

Nämä kaunokaiset eivät antaudu helpolla -puska on täynnä piikkejä ja pituusrajoitteisen on välillä vähän hankalaa ylettyä mehevimpiin marjoihin- mutta ovat vaivan arvoisia muuraimet! Kyllä kelpasi vääntää piirakoita ja kutsua vieraita syömään. Ja näyttää siltä ettei satokausi ihan tähän viikonloppuun päättynyt :)

JMT 2010

2010-10-02T21:20:00.003+03:00

Sainpa vihdoin viimein sortattua ja duunattua kuvat John Muir Traililta! Täällä niitä voi katsella. Jos haluatte seurata trekin kuvia aikajärjestyksessä, menkää setin viimeiseen kuvaan ja katsokaa kuvat lopusta alkuun; ladatessa Flickr näemmä kääntää kuvat järjestyksessä "väärinpäin" joten ihan ensimmäinen kuva on trekin viimeisenä otettu.

Toivottavasti oli tarpeeksi epäselvästi ilmaistu. Tämä menis nyt suihkuun heräämään.

PS. trekkipäiväkirjaa ei näillä näkymin ole tulossa ihan heti, sillä en tiedä miten trekistä voisi kertoa mitään kuulostamatta täysin hurahtaneelta hihhulilta...

Lappuhaalarit

2010-09-29T06:23:00.009+03:00

Allekirjoittanut on jo jonkin aikaa haaveillut lappuhaalareiden hankkimisesta, älkää kysykö miksi. Joku juttu niissä on vain jäänyt mieleen, jotta ne voisi toimia räyhäkkään hyvin tällaiseen poikatyttömäiseen tyyliin. Ja ehkä myös pelastaa näitä "olen vyötärötön ja turvonnut maitovalas" -päiviä siinä sivussa, niiden kanssa kun ei tarvitse käyttää vyötä ja vatsa saa siten pömpöttää haalarin alla ihan kaikessa rauhassa, eikä sitä edes huomaa, yes? Mutta koska farkkuhaalarit järjestään on turhan jäykkää materiaalia ja ehkä myös vähän liian country meikäläisen makuun (tomaatti & mansikkaviljelmästä sekä vuorilla reuhuamisesta huolimatta) on haalareiden hankinta jäänyt lähinnä haaveilun tasolle.

Kunnes tänään lähdin Castron Crossroadsille -secondhand -ketju, jonka putiikkeihin olen jättänyt taalan poikineen, serkkuineen ja kaverin kaimoineen- yhtä tai kahta(kymmentä) uutta valkeaa teepaitaa etsimään, entiset kun alkavat vääjäämättä saavuttaa eläkeikäänsä. Onneksi tunnen itseni jo senverran hyvin, että otin luottokortin mukaan, vaikka tarkoitus ei ollut tehdä yhtään ylimääräistä hankintaa. Kuri tiukalla, nääs.

Joopa joo ja näkkileipä.

Yhdestä rekistä -joka ei tietenkään ollut edes lähellä teepaitarekkejä- hyppäsi silmille mustaa liituraitaa ja nirunaruolkaimet. Luulin ensin pitkäksi mekoksi, ja koska mulla on vähemmän klassisesta tyylistäni huolimatta heikko kohta liituraidalle (haaveissa näen itseni liituraitahousuissa ja Louboutinin avokkaissa naama ja hiukset viimeisen päälle laitettuina... niin, tekemässä mitä? Rakastan liituraitaa, mutta inhoan yli kaiken niitä töitä ja tiloja joihin liituraita kuuluu, ja vietän muutenkin mieluiten aikaani paikoissa joihin jakkupuku ei vaan istu, mikä hirvittävä ristiriita mun elämässäni!) niin pitihän se tsekata. Jumalauta, lappuhaalari, ja minkälainen!

Se oli Rakkautta, ensi sovituksella ja Isolla äRRällä! Housuosa on leikattu niin, että haarus tippuu normaalia huomattavasti alemmas, mikä yhdessä suorien lahkeiden kanssa antaa vaikutelman kapeammista reisistä. Vyötäröllä edessä leikkaus ja laskokset korostavat naisellisia muotoja jättäen kuitenkin runsaasti tilaa liikkua ja hengittää. Takana naruviritys, jossa siis etuolkaimet sidotaan halutulle tiukkuudelle/korkeudelle takahenkseleillä, jotka ovat tarpeeksi pitkät jotta ne voi kietoa vyöksi eteen käyttäen takana vyötärönauhalla olevaa lenkkiä, kuten yllä olevassa kuvassa on tehty. Tai ne voi vain solmia joko ylös tai alas ja jättää roikkumaan selän/pyllyn päälle. Itse tykkään jättää löysäksi ja sitoa ylös, minusta lappuhaalarin ei tarvitse olla ihan vartalonmyötäinen:

Haalari taipuu moneksi, mutta ehkä eniten tykkäilin ylläolevasta "rantasovelluksesta" narutopin kanssa, sekä allaolevasta versiosta jossa lahkeet on työnnetty maihareiden sisään. Army-meets-country-meets-buziness. Oh yes. Niin minua, niin minua tämmöinen crossover:

Virallisempi luukki ottamalla lahkeet pois saappaiden varsista ja suoriksi, mutta missä on mun Louboutinit?!!?
(oikea vastaus: kaupan hyllyllä, mun vaivaisenluilla ei kävellä 10-12cm korkokengillä enää ikinä, hyvä jos kolmesenttisilläkään)

No kyllä mulle tavallaan lähti mukaan teepaitakin... en vaan voinut kieltäytyä tästä, printti oli niin hienoja värejä täynnä ja sai mut nauramaan. Siis cameepunkkareita! Ei voisi olla enemmän minun näköiseni teepaitahuppari!

IrmaGee ihankohtanelkyt tässä hei... ja pyh, tässä iässä nimenomaan pitää vetää päälle just sitä missä olonsa hyväksi tuntee, kun osaa -toivottavasti- ottaa huumorilla jo muutakin kuin lääkkeet! Ugh.

Pari muutakin paitaa lähti mukaan, niistä ehkä myöhemmin. Kumpikaan ei ollut valkoinen teepaita. Pitänee poiketa Fillmoren Crossroadsille lähitulevaisuudessa... ;)

Melkein tavallinen sunnuntai / Almost ordinary Sunday

2010-09-27T04:46:00.012+03:00

Eräs nimeltämainitsematon Onnekas Paskiainen heräsi tänään jo ennen yhdeksää arpomaan, mennäkö joogaan vai lähteäkö kävelylle. Päätös vaati vain vilkaisun ulos: aurinkoista ja lempeää intiaanikesän päivää piteli, ja sunnuntain farmer's market houkutteli paljon enemmän kuin joogastudio (hyvin viihtyisä sekin). Siis lenkkarit jalkaan ja kohti Crissy Fieldsiä! Kameran toki jätin kotiin, joten kuvat on haeskeltu netistä.

Kuva: täältä

Torilla pääsin herkuttelemaan toinen toistaan mahtavammilla maistiaisilla. Näillä farmaritoreilla parhautta on se, että kaikki tuoretuote on lähellä kasvatettua ja suuri osa orgaanista. Orgaanisuus ja luomuruoka ovat täällä iso juttu, ja luomutuotteita löytyykin paljon myös ihan tavallisista marketeista! Mukaani tarttui muutama kilo orgaanista vesimelonia ja jokunen naurettavan (kyllä, ihan oikeasti nauroin syödessäni hedelmää, niin mehevä ja makoisa se oli!) herkullinen persikka. Jos ikinä törmäätte persikkaan nimeltä Autumn Flame, maistakaa - kyseinen hedelmä kiskonee minut ennen aikojaan ylös sängystä myös ensi sunnuntaina!!

Kuva täältä

Olin jo matkalla takaisin kotiinpäin kun paikallisen kirjaston vuosittaista kirja-alea mainostava sinivalkoinen kyltti harhaanjohti minut reitiltä valtavaan halliin, joka oli täynnä kirjoja laidasta laitaan! Metritolkulla näytelmiä, runokokoelmia, fiktiota, faktaa, taidekirjoja, keittokirjoja, matkailukirjoja karttoja ja kaupunkioppaita, nuottikirjoja, muistelmia, lastenkirjoja, opaskirjoja nettisivujen pystyttämisestä japanilaisen puutarhan perustamiseen ja ihan kaikkea mahdollista siltä väliltä. Koska kyseessä oli alen viimeinen päivä olivat kaikki kirjat taalan kappale. Taalan! Ja minulla oli jo vesimeloni raahattavanani! Soitin siis herralle ja selitin pikaiset speksit mistä on kyse, ja neuvoin ottamaan joko rinkan tai auton, vähemmällä tästä ei selvittäisi...

Herra tuli paikalle kävellen, ja aivan liian pienen repun kanssa, mikä oli näin jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä juttu, sillä olisimme helposti voineet raahata mukanamme autolastillisen kirjoja. Näin mukaan lähti "vain" 20 kirjaa, joista puolet isoja kuvakirjoja. Oli niidenkin roudaamisessa ihan riittävästi ohjelmaa, nimim. "reidet ja perse kesäkuntoon shoppailemalla kirjoja San Franciscossa"

Kuva: täältä

Kotona otin pikaisen suihkun, vaihdoin vaatteet ja pinkaisin mäen toisella puolella parhaillaan lopetteleville bluesfestivaaleille. Kameran jätin tottakai kotiin tälläkin kertaa, mutta jos joku on Puistobluesin blueskadulla hengaillut, oli tunnelma täälläkin hyvin samanlainen. Eräs kojunpitäjä maistatti minulla 25-vuotiasta balsamiviinietikkaa ja teki samantien ammottavan reiän lompakkooni, toisella kojulla puolestaan hämmästelin hauskoja käsintehtyjä saippuoita. Salmiakkisaippuaa! Kerrottuani saippuakauppiaalle, että kotimaassani salmiakki(kossu) on iso juttu, sain salmiakkisaippuan kaupan päälle! Toisena saippuana mukaan lähti Halloweenaiheinen, sitruksinen aamujen piristyttäjä.

Ja kyllä, joka toisella askeleella tunsin häkellyttävää onnentunnetta, ja olin harvinaisen tietoinen siitä, että olen Todella Onnekas Paskiainen.

Päivän asu oli pakko vielä kuvata kotosalla, kun sain siitä ihan erikseen jopa kehuja tuolla bluesfestareilla!

Huomio, puskaradio!

2010-09-16T20:14:00.003+03:00

Sain juuri tiedon, että kissaneito Elviksen uusi koti on alkanut osoittaa allergian merkkejä. Elvis on siis akuutisti vailla uutta, pysyvää kotia!

Elvis on 11 -vuotias kiltti, terve ja sisäsiisti kissa, joka viihtyy paremmin ikkunanlaudalla kuin ulkona valjaissa. Hän ei ole tottunut lapsiin eikä koiriin, mutta on aiemmin jakanut omistajansa huomion toisen kissan kanssa, joskin viime vuodet ollut talon ainoana kissana vanhemman kissakumppanin siirryttyä ajasta ikuisuuteen. Elvis on todettu sopeutuvaiseksi, joskin uuteen paikkaan tullessaan hän on aluksi arka ja saattaa hyvinkin piilotella sen toisenkin kuukauden, mutta paikkaan ja ihmisiin totuttuaan Elviksestä kuoriutuu sangen sosiaalinen kissa joka rakastaa rauhallisia koti-iltoja ruokkijansa vieressä/kainalossa/lempituolissa. Elvis ei pahemmin tykkää raapia huonekaluja, mutta eteisen räsymatto todennäköisesti joutuu tassumerkinnän kohteeksi, sitä kun on niin kiva venytellä kynsissään. Muuhun hän ei kynsiään juuri käyttele, säikkyessäänkin hän mieluummin pakenee piiloon kuin hyökkää.

Elvis asuu tällä hetkellä Helsingissä, ja hänen mukanaan uuteen kotiin matkustavat kuljetuskoppa, harja, lelut ja ruokinta-astiat.

Jos olet itse tai tiedät jonkun joka haluaisi tarjota vanhemmalle kissaneidolle hyvän, huolehtivan kodin, niin ota yhteyttä minuun: duracl@hotmail.com. Jos et, niin olisin kiitollinen jos viitsisit huudahtaa puskaradioon Elviksen ahdingosta! Kiitos.

Elossa! / Alive!

2010-09-09T08:12:00.004+03:00

Tämänkertaiseen radiohiljaisuuteen on ihan oikea syy: olen ollut viimeiset 2+ viikkoa sivistyksen, informaatiovälineiden ja muiden ulottumattomissa. JMT oli kokemus, jota on aika vaikea purkaa sanoiksi ihan heti... 16 päivää elliptistä stepperiä ja syvämeditaatiota kuudesta kymmeneen tuntia päivässä, sillätavalla tähtikirkkaita öitä että oksat pois, kojootin huutoa korvanjuuressa, karhunpaskaa ja -jälkiä, hyttysiä, kylmyyttä, kuumuutta, lunta, jäätä makuupussin ja lätäköiden pinnalla, aurinkoa pilvettömältä taivaalta, huippuja ja laaksoja, savusukellusta, elukoita enemmän, vähemmän ihmisiä, proteiinipatukoita ja instantkahvia, venyttelemisen unohtamista, voimapaikkoja, syvänukuttuja öitä, heräämisiä siihen kun täysikuu pamahtaa taivaalle kirkkaana kuin tuhannen watin lamppu, hiljaisuutta ja valtavaa autiutta täynnä elämää, maailman loppu tai sen alku?

Palataan tarkemmin sitten kun olen saanut sanoja ja kuvia paremmin valittua.

Muutama kodak-hetki / few Kodak-moments

2010-08-17T09:18:00.006+03:00

Terveiset täältä toispuolelta maapalloa! Saapuminen suoritettiin sievässä kaaoksessa ja epäonnettaren leveän virnistyksen saattelemana, mutta kommelluksien jälkeen kaikki ovat hengissä perillä, ja kun kaikki omaisuutenikin on jo päiviä ollut samassa tilassa kuin minä, ei enää ole mitään hätää!

Mennyt viikko on sisältänyt niin paljon aktiviteettia, että en ole paljon ehtinyt kuulumisia kirjoitella, ja lepäämisenkin kanssa on päässyt käymään vähän niin ja näin. Mutta koska seura on ollut peräti oivallista, kelit suosineet kaikin tavoin ja seutu on yhä huikeaa, arvannette ettei ole mitenkään helppoa jäädä sängynpohjalle lepuuttamaan. Huomenna, lupaan!

Postaan huvikseni muutaman kodak-hetken iltapäivästä jonka vietin rakkaan Herran sekä hänen elokuvaajaystävänsä kanssa rantsussa haahuillen. Paikka on aikaisemmista jorinoista tuttu Salt Pointin Moon Rocks, jonka jälkeen piipahdimme pikavisiitille Fort Rossiin.

Lisää kuvia lienee luvassa tästäkin retkestä, jahka saan nuo mystiset Canonin CR2 -kuvat konvertoitua johonkin järjelliseen kuvamuotoon. Sillävälin soromnoo, Nukku-Matti kutsuu! :)

*****
Noin, tässä vielä pari kodakhetkeä ikuistettuna. Näiden kuvien copyright TQ.

Tätä se nyt sitten taas on... ;)

2010-08-10T02:06:00.001+03:00

Hell-oh!

2010-07-02T17:59:00.005+03:00

Kesää ja järjettömästi hyttysiä! Aika on mennyt paitsi tietenkin töissä niin myös muuttoa puuhatessa. Blogi ei ole käynyt edes mielessä pariin viikkoon, mutta ehkä tällainen postaus per kuukausi on ihan sopiva kesätahti? Johan viime kuussa kirjoitin kahdesti...

Muutin siis huonekaluni ja osan muusta omaisuudestani varastoon, vapauttaen näin kämpän vuokrakäyttöön ja omat resurssini matkustamiseen. Prosessi oli tavaran lajittelua lukuunottamatta melko kivuton, mutta melkoista hämmennystä allekirjoittaneessa aiheutti se kun aivan mielipuolisen määrän vaatetavaraa sekä myytyäni että lahjoitettuani totesin, ettei jäljellejääneet välttämättömyydet sittenkään mahtuneet matkalaukkuun, lentolaukkuun ja varaamaani lainalaatikko -tyyppiseen säilytyslaatikkoon. Matkalaukkuni on oikeasti järjettömän suuri, joten olin pitkään siinä uskossa että em. olisi mahdollista, mutta ei... näemmä isokin matkalaukku käy äkkiä pieneksi kun siihen yrittää ujuttaa koko sen omaisuuden jota ilman ei voi tai halua tulla toimeen. Ihailen vilpittömästi ihmisiä jotka onnistuvat tässä kulutusyhteiskunnassamme pitämään vaatevalikoimansa minimaalisena ja pärjäävät kahdella tai kolmella kenkäparilla! *hatunnosto*

Oma hupinsa oli ahtaa yksiön verran isoja, vanhoja huonekaluja pakettiautoon! Onneksi tuota tosielämän tetristä on tullut pelattua sen toisenkin soittokeikan verran, ja kyydin sekä muutakin apua kosolti tarjonnut lankomies (kiitokset sinne minne kuuluukin) oli niinikään kokenut pakun pakkaaja. Vain yksi keittiön pöytä tuoleineen sekä pari pakkauksessa puolitiehen jäänyttä pientä laatikkoa jouduttiin kuljettamaan toisella kerralla. Olishan tuonne vielä muutamat kasaanpantavat Lundiat mahtuneet... no, ensi kerralla sitten tiukemmin ja paremmin!

Lähtö takaisin sinne, mistä keväällä tulinkin, on tarkoitus ajoittaa elokuun puolenvälin tienoille. Yritän tässä jäljellä olevien viikkojen aikana tehdä mahdollisimman paljon töitä, ja onpa tiedossa muutama keikkakin.

*****

Summer has been filled with work, moving my stuff to storage and of course mosquitos! I finally got my stuff sorted and moved my furniture and some other belongings to the storage and as you can see from the photos it was quite a tetris! I also sold and gave away to the charity ridiculous amount of clothes and shoes, but still I couldn't fit the remaining ones into my HUGE trunk and a small weekend trunk and one storage box.... I sincerely envy and admire those people who are able to keep their garderobe small and make it with just a few pairs of shoes. For me that seems to be higher math ;)

So now the apartment is rented and I'll fly back to NorCal before mid August. In the meanwhile I'll probably concentrate to work so this once a month frequency in writing might continue a while or two - but hey, it is a summer after all so who could ask for more? There's also couple of gigs coming, jei!

Batwoman's day off

2010-06-11T17:28:00.006+03:00

Löydettyäni vanhan pellavajakun kaapistani innostuin pitkästä aikaa kuvaamaan asukokonaisuutta. Harmaa sadepäivä tuki mustanpuhuvaa väripalettia. Musta, lepakkohihainen viskoosipaitapusero, joka kuvassa näkyy valitettavan huonosti, on aitoa ysäriä; ostin sen joskus -92 tai -93... Väriä kokonaisuuteen hain punaisista martenseista, helmikoruista ja poikaystäväni minulle Thaimaasta tuomasta huivista, joka asuu vakituisesti kaulassani.

Lopputulema: ei taida tulla tästä yöeläjästä jakkupukunaista. Olkoon vaikka miten muodikas "boyfriend-jakku" en silti tunne siinä oloani yhtään kotoisaksi. Yrittänen vielä jollain toisella aluspuserolla, sellaisella mikä toisi jakun löysyyttä ja epämääräisyyttä paremmin esille, mutta nyt vaikuttaa siltä, että jakku päätyy lopulta kiertoon tai siihen varastoon josta ne muuttolaatikot, joita ei koskaan pureta, tulevat.

*****
I found an old linen jacket from my closet and got inspired to shoot some pics. Since it's dumping in Helsinki the palette became rather black; I tried to bring color by wearing my red Doc's and some colorful jewelry. Black shirt underneath is from -92 or -93!

Summa summarum; I still don't feel like home in this kind of jackets, no matter how fashionable it would now be, so I might sell it in flea market or just store it for unforseeable future...

Silence here = hectic irl

2010-06-06T18:39:00.005+03:00

@ Pacifico, Kallio Kukkii 2010

On vähän tuo päivitystahti hiljentynyt Suomeen paluuni jälkeen. Tekosyitäkin löytyy: kaikki muu tekeminen (siis se real life) vie yllättävän paljon aikaa ja resursseja. Ja no, kun ystävät ja suku sekä rakas poikaystävä ovat kaikki samassa maassa ja siten kuulumiset voi vaihtaa ihan livenä, ei ole enää kummempaa tarvetta täällä avautua siitä mitätapahtui missätapahtui.

Viimeisen kuukauden voisi ehkä kiteyttää näin: olen pysynyt aloillani (= Etelä-Suomessa muutaman sadan kilometrin säteellä Helsingistä) ja käynyt lataamassa akkuja myös mökeillä (vielä kerran kiitokset M&E), olen treenannut ja soittanut saksofonia, huhkinut eri projektien parissa, muunmuassa tiivistänyt ja pakannut elämääni helposti varastoitavaksi kokoelmaksi (myynyt ja lahjoittanut pois ihan pähkähullun määrän vaate- ja kenkätavaraa), käynyt parilla keikalla soittamassa, sekä tietysti viettänyt aikaa tärkeiden ihmisteni kanssa. Enemmänkin voisi tuota jälkimmäistä, tiedän kyllä. Heti kun suma aukeaa, mä lu-paan!

*****

It's been very quiet here since The Real Life is taking pretty much all of my time and energy. And of course, since most of my friends, family members and my beloved boyfriend are all in the same country the news are easy to share irl and hence no need to write more news here right now.

Long story short: within last month apart from few visits to certain summer cottages (thanks once more M&E!) I've been somewhat stationary in Helsinki. I've been practicing sax and also played few gigs. I've been trying to make my physical life compact and easy to store - in other words I've sold and given away ridiculous amount of clothes and shoes! I know I should've spent more time with my closest ones, especially with my niece, and I pro-mise to give you guys more of my time as soon as this hussle gives up a bit.

In the meanwhile, here's wishing everyone a great summer!

Ruined, spoiled, butchered... the flop of the year.

2010-05-18T19:12:00.005+03:00

Kuva: www.hiustuotteet.fi

Ostin Sokoksen hiuspäiviltä vanhaa luottotuotettani, Bonacuren Moisture Kick -hoitosuihketta. Ostin vieläpä oikein ison pullon, että varmasti riittää.

Virhe.

Paitsi että nimen alle on tällätty uusi, silmää vihlovan hieno titteli Amino Cell Rebuild" -joka ei tarkoita yhtään mitään- oli suihkeen ennen kovin mieto ja miellyttävä tuoksu parfymoitu suorastaan perkeleellisen pistäväksi, eikä kosteutustehokaan tuntunut enää siltä miltä ennen; vanhan suihkeen jäljiltä hiusto oli taipuisa ja kiiltävä, uusitun aineen päähän ajamisen jälkeen tukka pamahti rasvaisen tuntuisille suortuville, liki rastoille. Sisällysluettelosta en paljon ymmärrä, mutta senverran kuitenkin, että parfyymi oli nostettu listalla neljänneksi. Ja sen kyllä huomaa! Kenenköhän neronleimaus tämäkin toimivan tuotteen pilaaminen oli?

Meni hiusten hoitosarja samantien vaihtoon, enkä takuulla tämän jälkeen enää edes sylje ko. valmistajan tuotteisiin päin. Onneksi olkoon Schwarzkopf, vuoden floppi!

*****
Bought a huge bottle of my favorite hair conditioner just to notice that it has been spoiled in the name of renewing. Not only the softening and moisturising effect has been totally ruined but the new stuff smells horrible, and the smell is not too mild either (perfume is now fourth in the ingredients list when in the old stuff it was tenth)! Congratulations for that wiseguy who is responsible of this flop of the year!

The most beautiful language?

2010-04-25T15:24:00.008+03:00

Minä arvostan omaa kieltäni, suomea, korkealle, ja pidän kovasti myös englannista, venäjästä ja italiasta. Mutta mitä puhtaasti esteettisiin arvoihin tulee, vie musiikin kieli voiton kielten kauneuskilpailuissa. Katsokaa vaikka:

Jospa joskus saisin käsiini sellaisen vanhan, käsin kirjoitetun nuottipaperin! Kehystäisin sen ja laittaisin seinälle. Ne ja vanhat kartat ovat ehdoton heikkouteni kuvataiseen saralla!

*****

I love and appreciate my mother language Finnish, and I also like English, Russian and Italy very much. But what comes to pure aesthetics the language of music must be the most beautiful language in the world! If only I found an old paper of notes written by hands I'd frame it and hang it on the wall. Together with old maps those are definitely my visual art weaknesses!

Grand Old Leather Jacket

2010-04-22T14:05:00.007+03:00

Stellan innoittamana postaus eräästä kevätgarderobini kulmakivestä: nahkarotsi, vassokuu! On tämä täällä ainakin asuissa nähty, kerran jos toisenkin, mutta erillistä postausta en löytänyt. On siis jo korkea aika kirjoittaa pieni kunnianosoitus tälle vanhalle toverilleni!

Vanhan sotarotsin vuori alkaa olla jo tummunut ja molemmissa taskuissa on ulos asti ammottavat reiät, mutta nahka on muotoutunut vartaloni mukaiseksi ja kauniisti kulunut...

Ostin rotsin 80-luvun viimeisenä keväänä ystävältäni sadalla markalla. Olin juuri ajanut moottoripyöräkortin ja ajoon sopivalle nahkatakille oli tarvetta, ja koska ystävälläni puolestaan ei ollut akuuttia käyttöä tätinsä vanhalle prätkärotsille kohtasivat kysyntä ja tarjonta täydellisesti. Rotsi matkusti mukanani ajossa joka päivä tuon ensimmäisen kesän, mutta koska se oli 70-luvun tyyliin hyvin tyköistuva ei alle tahtonut mahtua tarpeeksi lämmikettä. Niinpä tilavamman ajotakin hankinnan jälkeen rotsi jäi vaatekaappiin muuta käyttöä varten.

Hetikohta 90-luvun alun jälkeen iski Suuri Persekriisi, enkä halunnut enää käyttää mitään takamuksen paljastavaa vaatekappaletta! Rotsi jäi kaappiin säilöön, mutten onneksi luopunut siitä silloinkaan kun vaatekaapissa puhalsivat muutoksen pohjoistuulet -ystävältä hankitusta perintötakista luopuminen ei näet ollut yhtään niin helppoa kuin kaupoista ja kirpputoreilta haalituista vintage aarteista (näin jälkikäteen toki ketuttaa pahan kerran myös niistä luopuminen). Ehkä ajattelin myös, että jo monia vuosia kanssani nähnyt takki ansaitsisi tulla ennemmin annetuksi jollekulle läheiselle, joka sitä haluaisi käyttää, kuin myydyksi kirpputorilla tai vain luovutetuksi jonnekin UFF:lle... mutta jotenkin en koskaan tullut sitä kenellekään antaneeksikaan.

Rotsi on leikattu täydellisen istuvaksi; huomaa hihojen takaosissa käsien liikuttamista helpottavat laskokset! Ei löydy nykyajan takeista tuollaisia, ei... vyötärön soljet eivät enää tahdo millään pysyä kiinni, ja tästä syystä kilisen välillä kävellessäni kuin paraskin roudari!

Loppujen lopuksi rotsi oli jemmassa ainakin kymmenen vuotta! Toisinaan kaivoin sen kaapista ja sovittelin, saatoinpa jopa käyttääkin kerran tai pari vain todetakseni, että perse tai itsetuntoni ei vieläkään kestänyt katseita (mikä oli hullua sinänsä, sillä olin tuolloin paljon nykyistä timmimpi, enkä varsinaisesti ole iso täti vieläkään) ja niin rotsi joutui takaisin kaappiin. Tällä hetkellä voisin oikeastaan kiittää tuota kriisiäni, sillä rotsi ei ehkä olisi kestänyt tänne asti jos olisin käyttänyt sitä yhtä ahkerasti kuin mitä nykyisin käytän.

En vieläkään tiedä tarkalleen, missä vaiheessa löysin rotsin uudelleen. Ehkä silloin kun muutin takaisin Helsinkiin 2005? Vuosia siitä kuitenkin jo on, ja käyttöaste on siitä lähtien vain kasvanut. Viime talvena Kaliforniassa oleskellessani tulin jostain mielenhäiriöstä jättäneeksi rotsin kotiin, ja koko 3 kuukauden ajan kaipasin sitä ja potkin itseäni takamuksille mokomasta ajattelemattomuudesta. Enää ikinä en tee samaa virhettä - rotsia ei jätetä, painorajojen paukkumisen uhallakaan!

Rotsi on Made by Mokka- ja Nahkapuku, Kokkola, Finland.

Semmoinen tapaus minun rotsini. Onko kellään muulla vastaavia pitkäaikaisia tovereita käytössään?

*****

I bought this Grand Old Leather Jacket in the last spring of 1980's. It was my friend's aunt's old jacket from the 70's and I paid 100 marks of it. I had just gotten myself a 125cc motorcycle and a licence to ride, and for the first summer this jacket followed me everywhere I went. The only fault of the jacket was that it was so tightly cut that I couldn't fit anything thick under it, so after I got myself a bit bigger jacket for riding this jacket was left for other usage.

After the beginning of the 90's I was hit by a Huge Ass Crisis; I didn't want to dress in one single cloth that would reveal my ass (which, I assure you, was way slimmer then than it is now... even though it's not too big now either) and thus the leather jacket was stashed in my closet. At those times my garderobe also changed all the time, but luckily I never sold or gave this jacket anywhere as I did for some other vintage treasures of mine! I kind of had some nostalgic feeling to this jacket and I thought that I'd rather give or sell it away to some friend of mine than a stranger, or maybe my sister would need a leather jacket at some point... Thinking of it now the Huge Ass Crisis was good, since if I had used the jacket all this time as much as I use it now it probably would've not made it all the way here.

I couldn't tell you when exactly I "found" my leather jacket again and started to use it more. Maybe it was when I moved back to Helsinki in 2005? Anyway, the more I use it the more difficult I find to go anywhere without it; last winter I was in California for 3 months and at least once a week I missed the jacket and kicked myself for not taking it with. Note to self: you don't leave a friend behind, not even if it challenged the weigh limits!

Saturday: no brunch but Funky Elephant

2010-04-18T12:55:00.009+03:00

Kysymys: Mistä saa Helsingin parhaan aamiaisen/brunssin?

Vastaus: omasta keittiöstä. Nettiyhteys ja santsikuppi kylkiäisenä!

Vaikka monet lehdet ja jotkut blogit hehkuttavatkin Helsingin aamiais- ja brunssimestoja on todellisuus loppujen lopuksi melko karu. Paikkoja on vähänlaisesti, ja ne vähät ovat useimmiten tupaten täynnä heti avattuaan. Valikoima ei osassa paikoista aivan kohtaa tuhdimpaa liharuokaa välttelevän vaatimuksia, eikä vaihtoehtojakaan usein ole tarjolla, ainakaan täyden hinnan edestä. Lisäksi minua hienokseltaan tympäsee paikkojen homogeenisyys: se sama loungejatsi, kolkko sisustus ja tympeä ilmapiiri, sekä töykeä palvelu löytyy aivan liian monista brunssia tarjoilevasta paikasta. Edellyttääkö "trendikkyys" todellakin kilon sitruuna-aamiaista ja rautatankoa anukseen ennen suihkua, vai olisiko ihmiset ehkä ottaneet mallien maneerit vähän turhan tosissaan? Uskokaa kun sanon: naama norsunvitulla pikkurilli pystyssä hienosteleminen ei kokemukseni mukaan ole cool missään muualla, joten hapantumisen voi huoletta unohtaa jo täälläkin ;)

Emme siis mahtuneet Siltaseen syömään brunssia ystävättäreni kanssa ja vanha suosikkini Luft oli muuttunut -yllätys- kaljabaariksi, siitä kitkeryys, mutta onneksi kotibrunssi toimi paremmin kuin hyvin; spelttileipää, piparjuurijuustoa, avokadoa, paistettua kananmunaa, juustoa, tomaattia. Palanpainikkeeksi kupillinen höyryävää suklaakahvia ja vettä raanasta. Yummy!

Illalla oli vuorossa Funky Elephantin lauantaikarkelot. Vaikka alkuperäinen pääesiintyjä oli jäänyt Eyjafjallajoekullin vuoksi jumiin jonnekin ja siten perumaan lauantain esiintymisensä, oli paikkaamaan saatu Jätkäjätkät ja Asa. Tätä on minulle hehkutettu nimenomaan liveaktina niin paljon ja niin monen tuttavan toimesta, että olin oikeastaan ihan hyvillä mielin kun pääsin näkemään myös sen pois alta.

Tämännäköisenä siellä piti perseen pyörimän. Tosin paita vaihtui hihalliseen ihan viime hetkellä, mutta siitä ei ole kuvaa luvassa ihan heti.

Musasta minulla ei ole muuta sanottavaa kuin että olen erittäin, erittäin, erittäin iloinen että lähdin! Aivan mahtavaa jazzia ja groovea, ihanainen laulajatar Bajka, paljon puhaltimia ja sangen hyvää juttuseuraakin löytyi erinäisten muusikkotovereiden sekä bändimme basistin ja viehättävän seuralaisensa muodossa. Kiitos heille, sekä jättikiitos illan akteille:
Savvy Brothers
Dalindeo feat. kaunis ja persoonallinen Bajka (koska en löytänyt Dalindeon ja Bajkan yhtiestiöstä videota on linkin takana Protassovin laulu, jossa neito on vierailevana laulajana)
Jätkäjätkät ja Asa

Erikoismaininta Jätkäjätkien pasunistin äärimmäisen toimivasta ulkoasusta; punaisen silkkipaidan ja punamustaraidallisten housujen yhdistelmä rokkasi lauteilla mielipuolisen hyvin! Harmi, etten löytänyt kuvaa asusta, mutta tässä toinen todiste siitä, että puhaltajalla on tyyli hallussa:

Kuva: http://www.juhaseila.com/

Suureksi esteettiseksi ilokseni huomasin myös, että Helsingin yössä näkyy yhä enenevässä määrin hattuja ja lätsiä miesten päissä. Boheemi retrotyyli valtaa katukuvaa ja olen aivan hämmennyksissäni siitä, miten tyylikkäitä kotikaupunkini nuoret miehet ovat. Tätä lisää! :)

*****

After we had tried to have brunch in several different places with my friend Anna I came to a conclusion that the best place for Saturday brunch is home sweet home. No lounge jazz, no clinic but deadly boring trendy furniture, no red meat & sausages -menus, no half an hour queuing for the table, no sour faces of trendsetters (I still don't get from which reality show all the Finnish hipsters got the idea that to be cool one has to look like he/she ate couple kilos of lemons for breakfast -as far as I know the sourpussy attitude isn't regarded as cool most anywhere else...), lousy service nor overpriced bottled water! Instead my brunch included great Finnish evergreens, fresh spelt bread, horseradish spreading, avocado slices, eggs, cheese and tomatoes together with chockolate coffee and tap water -for free! Thumbs up for homemade brunches - I have to suggest my friend we start to make a tradition of those!

In the evening there was the 16th Funky Elephant festival taking place at Tavastia. Thanks for the Eyjafjallajoekull (the same damned bitch which keeps my boyfriend from flying to Finland) the main artist had canceled but instead there was a Finnish band called Asa & Jätkäjätkät. I'd heard so much good about that band and especially their live gigs that even though I'm far from being the greatest fan of rap or hiphop music I was very curious about seeing them on stage. So I dressed in my most casual and comfortable clothes and shoes and went to drink the spring of groovy live music my soul had yearned more than I had even realised before I saw the gigs! All bands just knocked me out of my socks.

I have only this to say about the music yesterday: I am very, very, very, utterly glad that I went! While travelling I haven't been at all on the map what is happening in Finnish music scene but judging from yesterday Finland is now living the most interesting musical times for decades! Goddamnit - I'm still on fire :D

My most honest thanks to the artists of yesterday:
Savvy Brothers
Dalindeo feat. beautiful and charming Bajka (since I couldn't find Dalindeo feat. Bajka from Youtube I linked Protassov feat. Bajka)
Jätkäjätkät ja Asa

Special thanks for the trombone player of Jätkäjätkät: great stage outfit! Red silk shirt with red and black pinstipe trousers worked on stage extremely well. Too bad I couldn't find a picture of his yesterday's outfit but found the picture above instead. The blower's got a style, that's for sure - more of this kind of stagewear!

Esthetic in me was also glad to notice that the hat usage has been multiplied lately here, too; one gets to see more and more men wearing hats and caps... no baseball caps but those canvas hats with smaller caps. Bohemian retro style is invading street scene and I am seriously astonished of how stylish young men in my hometown are!

Slavic

2010-04-15T08:59:00.003+03:00

Poikaystävän kanssa tulee toisinaan väiteltyä siitä, ovatko suomalaiset enemmän slaaveja vai eurooppalaisia. Minun mielestäni suomalaisessa sielunmaisemassa on kosolti enemmän slaavia, mm. töykeyteen taipuva jurous vieraita ja sydämellisyys ystäviä kohtaan ja varjoisa mentaliteetti, melankolia. Tämän kunniaksi eiliseltä hieman slaavilaishenkinen asu; pusero on Anthropologyltä, ja niitä vaatekappaleita joita piti käydä katsomassa useamman kerran ennenkuin totesin että en voi palata Suomeen ilman sitä. Pusero on mitä miellyttävintä pehmeää puuvillaa ja sen voi yhdistää aika moneenkin eri asuun.

Alle ribbi jonka kauluksen pitsi vilkahtaa nätisti puseron erikoisesta, pyöreästä kaula-aukosta:

Slaavilaishenkinen painokuvio on viehättävän yksinkertainen:

Päälle vanha nahkatakki ja H&M Rykiel kokoelman huivi, josta on tullut lemppari:

*****
We often argue with my boyfriend whether Finns are more Slavic or European. I tend to think we are more Slavic; at least we share that certain cold and sullen attitude towards the strangers but are warm and hospital towards our friends. And we also share that melancholic mentality which is often times accociated to Slavs.
To respect a Slav in me I yesterday added some Slavic influence in my outfit. The shirt is from Anthropology, and I had to go back there to admire the shirt again and again and again before I finally gave up and bought it to myself. It is the most soft cotton which feels luxuriously nice on my skin, and needless to say goes well with many different outfits.

Hip to be square

2010-04-13T16:48:00.011+03:00

En ole koskaan ollut suuri kuosien ystävä, mutta hankittuani pari vuotta sitten ruudullisen villapusakan onnistuin mieltymään ruutuihin. Jaakon talvinen postaus eriväristen ruutukuosien yhdistelemisestä vahvisti käsitystäni siitä, että eriväriset ruutukuosit näyttävät yhdessä aika hyvältä, ja San Franciscossa oleilu sekä japanilaisen katumuodin seuraaminen on potkinut skandinaavista kuosi- ja värisovinnaisuuttani perseelle. Tänään lopputulos oli suunnilleen tällainen. Harmaapinkki ruudullinen lätsä, valkopurppuraruudullinen huppari wanhan ja rakkaan nahkatakin alla, ja punaruudulliset tennarit. Mielestäni yhdistelmä toimii olematta kuitenkaan liikaa riikinkukko. Jalassa vanhat caterpillarin farkut ja kaulassa tummanvioletti pitsiponcho -pitkän poissaolon jälkeen shoppailen ihan into piukassa omalla vaatekaapillani!

Ja -viitaten Stellan heittoon- myös minulla vanha tarkoittaa oikeasti vanhaa, siis tuotetta joka on ollut omistuksessani jo vuosia. Rotsi esimerkiksi on suunnilleen minun ikäiseni ja ollut mukanani teini-ikäisestä lähtien. Välillä se oli säilössä, kun en jostain syystä tuntenut oloani hyväksi takapuoleni paljastavissa vaatteissa, mutta luojan kiitos en koskaan pistänyt sitä kiertoon ja niinpä viime vuosina se on taas löytynyt päälle. Hassua sinänsä, että takamus on ainakin tuplat siitä ajasta, kun en sitä halunnut paljastaa, mutta rotsi tuntuu sopivan ylle sangen mainiosti. Vanhuus ei tule yksin; se tuo mukanaan itsekritiikittömyyden ...tai ehkä kyse on vain välinpitämättömyydestä turhia säännöstöjä kohtaan.
Ja voin vakuuttaa, ettei mikään takki tässä maailmassa ole niin mukava ja istuva minun päälläni kuin tuo!

***

Even though I've never been much into patterns in clothing I have this thing with squares. And partly thanks to Jaakko from Poverty Deluxe and partly thanks to the time I've spent in San Francisco and Japanese streetstyle blogs I have learned that not everyone has always to dress up Scandinavian minimalistic style, and I've learned to combine those checkered clothes I have more freely. The end result: grey and pink checkered hat together with purple and white checkered hoodie and red checkered sneakers. I think it works pretty well! I also have continued shopping in my own closet, which is especially delightful after being gone for months! Jeans are my old Caterpillars and the leather coat is the one that has followed me since I was a teenager. I love that coat, it has grown on me like no other coat and couldn't be more comfortable to wear!

Purple day

2010-04-12T14:29:00.006+03:00

Aurinko paistaa ja jetslaagi alkaa olla taltutettuun päin. Keväinen keli pakotti laittamaan päälle välillä muutakin kuin farkut, mutta koska se ainoa tämänhetkisen mielentilan tyylinen hame näytti peilissä liki katastrofilta piti keksiä jotain kokonaan muuta. Päälle siis purppuraiset caprit kera purppuraisten sukkisten ja punaisten Martensien, yläkroppaa verhoamaan ruskeaa, tasapainon säilyttämiseksi. Minun mielestäni purppuravärit ja ruskea toimivat yhdessä eläimellisen hyvin; kokonaisuus on värikylläisyydestä huolimatta rauhallinen. Lätsä vielä päähän, eikä yhteyttä Tinttiin voi enää mitenkään välttää:

Joku päivä pitänee laittaa nuo caprit Axee -saappaiden kanssa vielä voimakkaamman Tintti-vaikutelman luomiseksi. Aika moni tyyppi sanoo ottavansa vaikutteita pukeutumiseensa musiikista ja taiteesta, joten miksipä ei sarjakuvistakin? ;)

Olipa mukava saada Martensit jalkaan pitkästä aikaa - niillä on niin kiva lompsia! Lähetin ne kuukausi sitten edeltäkäsin Suomeen ystäväni mukana, ja sain ne eilen taas luokseni. Kiitos ystävälleni vielä kerran kuriirina toimimisesta - ilman sinua olisi painorajat eittämättä paukahtaneet rikki!

Viikko on mennyt paitsi toipuessa ja ystäviä tavatessa myös itseä hemmotellessa. Sokokselta käteen jäi pari naamiota, kiinteyttävä ja kosteuttava. Paketit on jaettu kolmeen osioon, ja jokaisesta osiosta riittää pariin käyttökertaan, joten kahden euron hinta ei tuntunut ihan niin pahalta vaikka hinta onkin korkea verrattuna siihen, mitä San Franciscossa noista maksan (kaksi kahdella taalalla). Olen ehtinyt kokeilla vain tuota kiinteyttävää naamiota, mutta totesin senverran tehokkaaksi että halusin sitä täällä asti suositella!

Vielä kun joku keksisi naamion, joka pienentäisi ihohuokosia yhtä tehokkaasti. Ja sellaisen, joka pienentäisi reisiä ja poistaisi selluliitin. Pientä ulkonäköangstia olisi ilmassa nyt...

*****
Sun is shining and jetlag is almost tamed, hence today I wanted to put on something else than jeans. The only skirt that would've supported today's mood didn't really work at all so I ended up to put my comfortable purple capri jeans with purple tights and red DrMartens. I think brown goes well with purple so I wanted to balance the colors with a brown coat - I think the whole outcome works pretty well. Especially together with that hat the outfit reminds me of Tintin, which is kind of fun... with my Axee shoes I look even more like him so I might have to go for that some day. So many people take influences to their dressing from music and art... then why not from cartoons? ;)

I'm glad to have my Martens with me again, they are so comfortable -got them yeasterday from my friend who brought them to Finland beforehand for me. Thanks again to her - without her help I would've definitely broken the weight limits when I flew back!

During the last week I have but recovered from jetlag and met my friends also pampered myself a bit. Even though those masks are twice as expensive here than they are in San Francisco -where I can get two for two dollars- at least that firming mask is definitely effective enough to be worth the price. Actually it was effective enough that I wanted to recommend that here! If only someone invented the mask that would remove pores and cellulite as well...

Socks, socks... where are all the socks?

2010-04-08T19:50:00.004+03:00

Jostain päähänpistosta johtuen en pakannut palatessani mukaan kuin yhden vaihtoparin sukkia, ja käytyäni läpi kotiini jättämät vaatteeni totesin, että joko sukkia syövä hirviö on pitänyt bakkanaalia Vaasankadulla poissaollessani tai sitten sukkani leikkivät piilosta. Yhtäkaikki jalkojen lämmikkeitä ei ollut missään, joten vastoin kaikkia päätöksiäni tehdä Ei Yhtään Mitään jouduin suuntaamaan päiväksi keskustaan ostoksille. No, sainpa hiustenleikkuun hoidettua samalla reissulla -näen taas eteeni, jihaa!- ja mukaan tarttui hetken mielijohteesta myös puhdistava tee. On vähän turhan turvonnut olo nyt, luultavasti ainakin osittain jatkuvasta viininmaistelusta johtuen -Kalifornialaiset viinit ovat vain niin hyviä! Mietin myös paastoa, mutta ajatuksena täysi paasto tuntuu vähän turhan rajulta näin jetlagin päälle joten toivottavasti tee jeesaa.

Kirjasto 10:ssä oli poistettujen levyjen myynti menossa, neljä levyä lähti mukaan kohtuulliseen 50 sentin kappalehintaan. Ei paha! Suomalaisten klassisen musiikin säveltäjien kokoelmalevy menee Herralle, Sibyl Vane on (oli?) Sibelius-akatemian kansanmusiikkiopiskelijoiden irlantilaisbändi jostain 2000 luvun alusta. Veli Kujalan Pipoika sekä Luis Rizzon Opustango lähtivät mukaan edustamaan kurttumusiikkia josta niin paljon pidän.

Olin kaupungillakin ihan pihalla; jätin tai luulin jättäneeni mitä milloinkin mihinkin, hukkasin välillä itsenikin. Ja aloittaessani tätä postausta olin kirjoittanut jo pari lausetta ennenkuin tajusin, että kirjoitin englanniksi! Taitaa olla aika mennä nukkumaan nyt...

Due to some impulse I packed only one pair of changeable socks with me when I flew back, and after I had gone through the stuff stashed in my apartment I noticed that the sock-eating monster had paid a visit or all my socks had suddenly gone hiding. So, even if I had planned beforehand to do Absolutely Nothing today I ended up to have a shopping day after all. Oh, well, I had a haircut which was nice - I see again!- and bought some herbal tea. I feel... swollen, probably partly because of all that wine drinking, and the tea supposedly has some purifying effects. I am still thinking of taking a fast, but that might be a bit too heavy with jetlag...?

I also paid a visit to the Library 10, just to notice that they had a sale for all the cd:s removed from the selection (which imo is pretty big and diverse in that library). So I ended up buying some cd:s as well; the collection of Finnish composers is for my Boyfriend, Sibyl Vane is (was?) old, familiar Irish band from Sibelius Academy, and the latter two, Veli Kujala's and Luis Rizzo's records I bought because I like accordion music so much.

I really am not functioning as sharply as I should; when I started to write this post it took couple of sentences before I realised I am writing in English! Or am I finally becoming bilingual? Time to go to bed I suppose. Good night!

Back in Finland

2010-04-07T11:25:00.008+03:00

Kotiinpalaajan pää on hieman jumissa; tuntuu yhä ihan joululta täällä! Lunta sataa ja on täysin talvikelit... koska lähdimme tammikuussa, jolloin joulukaan ei ollut ihan kaukana vielä, paluu kevättalveen on kuin olisi vain "kadottanut" kolmisen kuukautta elämästään. Toisaalta, näin pääsen elämään kaksi kevättä putkeen mutta vain yhdellä, jo menneisyyteen kuuluvalla kevätmasentelulla!

Mutta kerrankin sain pari nättiä otosta lentokoneesta! Pilvimuodostelmaa Pohjois-Kalifornian yllä sekä apokalyptista valoa Amsterdamiin laskeutuessa.

Back in Finland! And immediately it started to feel like Christmas... Not only because it's snowing, but also because it was mid January when we left and Christmas wasn't so far away. I kind of like the idea of seeing two springs in a row, and even better with only one, already past spring depression!

I took couple of somewhat good pictures from the plane. The clouds are over northern California and the apocalyoptic light while landing at Schipol Amsterdam.

*****
PS. Siivotessani tietokoneen työpöytää löysin tällaisen, lentokoneessa kirjaillun tekstin jossa luki "blogiin". Irrallaan kaikesta jossain 10 tuhannen metrin korkeudessa voi näemmä singahtaa aika sinisiin tunnelmiin...

---
Kun takana on toista vuorokautta hereillä ja useampi tuhat mailia ilmassa, alkaa olo väkisinkin taipua absurdin puolelle. Fyysinen keho on valvomisesta pehmeä, kelmeällä ja lähes taikinamaisella tavalla, ja psyyke on kuin kermajuusto; ilmava ja paljon reikiä.
Tällaisessa tilassa on sangen veikeää yrittää huminan yli tunnistaa mitä kieliä vieressä istuvat ihmiset puhuvat, tai yrittää tuottaa jotain ymmärrettävää kieltä itse...

On vaikea sanoa missä mennään tunneskaalan puolella. Taakse jäi ihana paikka ja ihmiset joista on vauhdilla muodostunut toinen koti. Edessä vanha, tuttu, turvallinen, rakas kotimaa, oma kieli ja kulttuuri, vanhat ystävät. Yhtäkkiä ikävöin suloisia, uteliaita pikku koi-kaloja, joita poikaystäväni pakotti minut valitsemaan puutarhalampeen viime hetkellä, ja joiden valitsemisesta en matkastressin vuoksi osannut ollenkaan ottaa iloa irti. Nyt oma kärsimättömyys kaduttaa ja on ikävä.

Sana kodittomuus saa jälleen uuden, katkeransuloisen ulottuvuuden. Toivon, että kalat pääsivät ehjinä perille ja ovat iloisia uudessa kodissaan.
---

Onneksi nyt mieli on jo paljon valoisampi, Koi-kalat eli karpit ovat päässeet ehjinä kotiin ja ovat innoissaan uudesta ympäristöstä, ja Herrakin kotiutuu Suomeen ihan kohta, reilun viikon päästä!